Kun aikanaan kaasot kyselivät polttaritoiveita, niitä minulla oli kaksi; halusin olla kauneimmillani ja että polttarit eivät maksaisi kolmellekymmenelle kanssajuhlijalle niin paljon, jotta myös äitiyslomalaiset ja opiskelijat voisivat niihin osallistua. Ihanat kaasoni saivatkin minulle illaksi meikin ja kampauksen, joihin olin supertyytyväinen.

Nyt blogiaikoina olen ihmetellyt, miten vähän on lopulta tarjolla sellaista palvelua jossa kuvauksen yhdeydessä saisi kotiin meikkaajan, joka laittaisi myös hiukset.

Kun minua blogiin syksyn ajan kuvannut Tiia Ahjotuli kertoi, että he ovat aloittaneet meikkaaja-kosmetologi ystävänsä Ninia Nymanin kanssa Sinä kauneimmillasi -hetki konseptin * olin heti käsi ojossa, että olen käytettävissä! Tunnen Tiian yli kymmenen vuoden ajalta mediamaailmasta, jossa hän toimii aikakauslehtien valokuvaajana. Tiian tyylitaju on pettämätön ja kuten kuvista näkyy, hän on osaa löytää ihmisestä parhaat puolet esille.

Koska olen polttareiden jälkeen ollut työni puolesta useamman kerran ammattimeikkaajan kaunistettavana, Tiia ja Ninia ehdottivat, että tekisivät jotain erityylistä, johon olet tottunut. Annoin heille vapaat kädet. Kuvausta varten tilasin Zarasta paidan, jonka lähetin heille etukäteen suunnittelua varten.

Minun Tulkoon mitä vaan -hetki.

Sinä kauneimmillasi -hetki sisältää meikin, hiustenlaiton, kukkalaitteen sekä valokuvauksen kuvaajan miettimässä miljöössä.

On aina luksusta istua toisten laitettavaksi, ja oli superhelppoa, kun naiset tulivat kotiin. Meikki ja kampaus kestivät muutaman tunnin, jonka aikana kurottiin hiuksiin Tiian tekemä hiuskoriste. Myös kuvauspaikan tiimi oli miettinyt valmiiksi. Oli uskomaton tuuri, että pakkaspäivänä alkoi sataa juuri ennen kuvauksia lunta.  Oli myös uskomatonta, että tällaisesta peruspirkosta saattoi saada noin eteerisiä Game of Thrones -henkisiä muotikuvaotoksia.

Koska oli talvi, ulkokuvauksia varten tiimini (eikö kuulostakin hienolta), valitsi lilan ja viininpunaisen sävyjä, jotka toistuivat meikissä ja kukissa. Minulle nuo sävyt olivat vieraita, mutta olin todella tyytyväinen lopputulokseen.

Sinä kauneimmillasi -kuvaushetki.

Haluasitko sinä ikuistaa itsestäsi kauniin hetken?

Sain arvottavaksi kuvauspaketin, joka sisältää siis meikin, hiustenlaiton sekä siihen asetellun kukkalaitteen ja valokuvat. Jos haluat osallistua tämän erityisen paketin arvontaan joko itsellesi tai läheisellesi ota seurantaan IG-tilini Gaalanainen sekä _tieni_ . Kommentoi myös Gaalanainen IG-tilille tämän kuvapostauksen yhteydessä, milloin sinä olet tuntenut olevasi kauneimmillasi. Paketin arvo on 349 euroa ja arvonta suoritetaan jo pe 11.12, jotta se ehtii tarvittaessa myös pukinkonttiin.

Sinä kauneimmillasi -hetki onkin myös ikimuistoinen joululahja bloggaajalle tai rakkaalle. Joulukuun 20.12 asti se on myynnissä erityishintaan 299e.

Varaukset ja tarjouspyynnöt voi lähettää osoitteeseen tiianinia@gmail.com

*palvelu saatu

Herutuspipo, pipo jolla käy flaksi!

Alkuun on painotettava, että herutuspipo -kertomuksellani en halua loukata ketään. Tiedän, että kumppanin löytäminen voi olla haastavaa, joten en halua millään tavalla aliarvioida niitä, jotka ovat kokeneet sen vaikeaksi. Onhan siinä kyse myös paljon tuurista, ajoituksesta ja sellaista. Tämä on siis hieman kieli poskessa kirjoitettu, mutta totta.

Haluan esitellä teille Golden State Warriors -pipon, joka ei ole aivan tavallinen pipo. Ristin sen marraskuussa herutuspipoksi. Ei voi nimittäin olla sattumaa, että minua on lähestytty niin monta kertaa juuri tuo sama pipo päässä. Siis lähestytty nimenomaan kaksilahkeisten taholta. Ja koska olen ollut yli kymmenen vuotta varattu, niin minusta tämä huomio menisi hukkaan, jos en jaa tietoa muille. Jos siis haluaa tutustua perusmukavanoloisiin, sporttihenkisiin miehiin, niin ehkä tästä seuraavasta voi olla apua jollekulle.

Herutuspipo – sporttimuijahuijaus

Mutta ensin esittelen herutuspipon, jonka ostin joltakin Losin reissulta. Se on siis San Franciscossa vaikuttavan koripallojoukkue Golden State Warriorsin pipo. Ostin sen ihan täysin ulkonäön perusteella, eli mun sporttimuijastatus on siltä osin harhaanjohtava. Mutta iso ja lämmin pipo on ollut minun lempipipo yli kolme vuotta. Pipo on varmaan tyyppiesimerkki iloa tuovasta vaatekappaleesta, tai ainakin se on aina luontainen vetää päähän ja pipo tuntuu passaavan yhteen takin kuin takin kanssa. Mutta se ei ole tässä oleellista, vaan se kuinka paljon olen saanut piposta palautetta, käytännössä vain tuntemattominta mieshenkilöiltä.

– Hei, sun pipo, peukku ja silmänisku, on tapahtunut esimerkiksi ratikassa kaksilahkeisen suunnalta.

Tällaisia ”hieno pipo, hieno joukkue” -kommentteja on tullut vuosien aikana varmaan kymmeniä. Ja nimenomaan oikeinkin freesien mieshenkilöiden suunnalta. Välillä on tullut jopa vähän syyllinen olo, enhän tiedä edes yhtään kyseisen joukkueen pelaajaa. Mutta image taitaa olla everything.

Herutuspipo ja marraskuu

Olin autuaasti unohtanut tämän herutuspipon ominaisuudet, tai en ollut kiinnittänyt siihen ennen tätä marraskuuta kai systemaattisesti huomiota. Mutta nyt marraskuussa, kun minulla oli tuo pipo päässä, minua tultiin iskemään kaksi kertaa. Siis sain piposta kuun aikana muutaman mieltä lämmittävän kommentinkin , mutta kaksi kertaa minua tultiin viime kuussa ihan rehellisesti iskemään, kun minulla oli tuo pipo päässä.

Minulle ei todellakaan ole mitenkään arkipäiväistä, että miehet tulevat juttelemaan minulle keskellä päivää ja selvinpäin. Suomessa tuollaiset tilanteet ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa.

Mutta marraskuussa näin kävi todella kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kannoin tavaroita selkä vääränä kirpputorille. Olen yleensä jakanut kaikki ylimääräiset kamat läheisille, mutta tänä vuonna en jaksanut odotella koronan päättymistä vaan varasin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kirpparipöydän.

Työpäivän jälkeen roudasin sinne siis viimeistä viikonloppuna inventoimani kassillista. Minulla oli työvaatteet, herutuspipo ja olalla Ikea-kassi kamaa. Yhtäkkiä joku takanani sanoo.

– Hei tiedät sä paljon tuolla maksaa pöytä?

Katselen hölmistyneenä ympärilleni, puhuuko tuo mies mulle?

Hän on pitkähkö, freesi, eikä sen oloinen että hyökkäisi puukon kanssa marraskuun pimeydessä kimppuuni, joten pysähdyn.

– En tiedä..

-Kuka sen maksaa, sun rikas mieskö?

– Ööö, ei kun mää itse. En oo vaan kysynyt, enkä oo pitänyt täällä pöytää varmaan kolmeen neljään vuoteen..

– Sä oot viehättävän näköinen, oot sä sinkku?

Hämmästyn lisää. Toki sanon heti, että olen naimisissa, mutta onnittelen miestä hänen sujuvasta lähestymisestä. Neljällä lainilla suoraan asiaan, ja mä en tajunnut mitään! Kiitin häntä päivän pirityksestä ja mies katosi viereisen autoliikkeen pihaan. Taisi olla vain kirpparin ohi läpikulkumatkalla.

Tämä asu (aika ennen nykyistä maskisuositusta) minulla oli yllä hämmentävillä lähestymiskerroilla. Tietysti lähestymiset imartelevat, vaikka syy olikin ilmeinen. Herutuspipo.

Viikon kuluttua tästä, mulla oli sama asu päällä Prismassa. Tuolloin mua tultiin pyytämään treffeille, kun olin keräämässä karjalanpiirakoita sellaisesta leipäpisteestä.

Jälleen kysyjä oli oikein mukavan ja urheilullisen näköinen mies! Ei voi olla sattumaa!

Kun aloin miettiä, niin itse ehkä suosittelisin sinkkuja menemään urheilutapahtumiin. Jos siis haluaa tutustua uusiin ihmisiin. Kun joskus maailman aikaan seurustelin jääkiekkoilijan kanssa, minua lähestyttiin hallilla todella paljon. Tosin olin 15 vuotta nuorempi, nykyään saan kulkea ihan rauhassa.

Mutta joku logiikka tässä voi olla. Ainakin oman mieheni kaveripiirissä on todella kivoja miehiä, joiden en näkisi pyörivän Tindereissä, vaan ennemmin luottavat perinteiseen tapaamiseen. Vapaa-ajalla heidät löytää juurikin ja lähinnä jääkiekko- ja jalkapallokatsomoista kavereiden kanssa.

Eli kun korona hellittää, niin avoimin mielin ostamaan sinne lippuja! Sitä ennen voi hankkia vaikka alennusmyynneistä jonkun herutuspipon sporttijoukkueen pipon. Jutun juurta niistä ainakin tuntuu löytyvän.

Lue myös (miten tapasin oman mieheni):

Ensitreffit alttarilla -parit: Minäkään en rakastunut aviomieheeni ensisilmäyksellä