Olemme lähdössä lukiotyttöjen – niiden jotka olemme levittäytyneet ympäri Suomea ja maailmaa – kanssa alkukesästä Italiaan. Ideana on juhlistaa silloin meidän kaikkien kasikolmosten nelikymppisiä, muutamalla meistä osuu reissun ajaksi oikeastikin nelikymppiset, mutta tasaveroisesti juhlitaan tuolloin kaikkia, koska emme lähde reissaamaan juhlimaan jokaista erikseen – niin ihanaa kuin se olisikin.

Koska voimavaroja ja aikaa tuntuu olevan koko ajan rajallisesti käytössä, mietin pitkään, että juhlin nelikymppiseni siellä. Ilman somea ja keskityn ihmisiin, joita näen aivan lian harvoin. Järjestän kesällä myös esikoisen rippijuhlat, joten kahdet juhlat muutaman viikon välein, no siihen menisi koko kesäloma. Tässä kohtaa elämää sitä haluaa vaalia iloa, kepeyttä ja naurua, aina silloin kuin se vain on kutakuikin mahdollista ja soveliasta.

Vappuetkoista tuli nelikymppiset

Vappua olemme juhlistaneet usein naapureiden kesken, ja lopputalvesta mietin, jos kutsuisin silloin meille muita tärkeitä ja rakkaita ystäviä ja kavereita, kenen kanssa olen viime vuosina ollut vapaalla enemmän tekemisissä. Pidin koko ajan ohjenuorana, helppoutta ja rentoutta (minulla kun on stressaamiseen taipumusta). Kysyin kaverini ensin keikalle, tilasin kaksi jättisubia ja laitoin kutsuja menemään. Kun vieraat olivat koossa, kutakuinkin kuusikymmentä henkilöä, aloin miettiä millaisia juomia haluaisin tarjota.

Mietin meidän aurinkoista yläterassia, ja ihmisiä(ni), otin yhteyttä viinien maahantuojaan Hedoniin. Toivoin hyviä, keväisiä viinejä, jotka sopivat myös kesään. Ja vielä mahtavampaa olisi, jos ne olisivat hyvien tyyppien henkilöbrändien alla. Päädyimme kolmeen viiniin:

Pääsiäisenä maistamani Vappu Pimiän etelä-arfikkalaiseen orcanic red, marjaisan punaviiniin. Ruokaihmisenäkin nykyään tunnetulla Vapulla ei nyt vaan voi olla huono nimikkoviini. Arvostan Vappua lisäksi yrittäjänä ja ihmisenä, joten Vapun viini sopi, no vapun juhliin, mutta toimii varmasti myös valkoviinikaudella kesäillassa hyvän grillatun pihviruuan kanssa.

Kuiva italialainen Sun Goddess -valkoviini by legdendaarinen yhdysvaltalainen laulaja Mary J. Blige. Vaikka tämä italialainen valkkari on kuiva, se on myös hapokas, josta minä tällaisena pepsimaxin juojana tykkään. Sointu Borg, hieno nainen hänkin, on muuten Suomessa tämän viinin virallinen brand ambassor.

Kenkäsuunnittelija Minna Parikan Wonderland Rosé Cava juotiin kaikki! Lisäpisteet herkullisesta ulkomuodosta, joka tuo osaltaan jo kevään ja kesän juhlapöytään. Yksi hienoimpia pulloja, mitä olen ikinä nähnyt!

Näillä tarjoiluilla sekä aivan ihanalla kuusikymmenpäisellä vierasjoukolla saatiin aikaan paljon iloa, naurua, tanssia ja uusia muistoja. Alkuillasta porukkaa viihtyi terassilla (kyllä on nyt on kevät), ja vielä puolen yön aikaan meidän olohuoneessa oli tanssilattia täysi. Lisää juhlista ja viineistä Instagarmin puolella, kiitos vielä kaikille.

Lisää Hedonin viineistä löydät täältä.

Hei no sopisiko sulle sitten maaliskuun kymmenes? 

Enpä olisi parikymppisenä osannut aavistaa, millaista säätöä aikuisena (kai tässä sellaisia ainakin yritetään olla) kavereiden tapaaminen livenä voi olla. Puhelintreffit menevät vielä tiskikoneen täytön ja lasten harkkakuskausten ohessa, mutta kun tapaan toista, haluaisin tavata ajan kanssa. Kävelylenkit vielä viikonloppuisin menevät, mutta arjen lounastreffeistä olen käytännössä luopunut. Huomaan, että niistä jää sellainen juttu jäi kesken -olo, ja yleensä töiden jatkaminen on kahta vaikeampaa. Ehkä ystävät ja ystävyys liittyy minulla nykyään niin vahvasti vapaa-aikaan, että lounastapaamissa hermosto ehtii virittyä vapaalle,

Annella yökylässä Bob W Koti Katajanokassa

Joten nykyään, kun näen ystäviä, vaalin aikaa. Ystäväni Anne Kukkohovi on asunut viime kesän lopusta Bob W Koti Katajanokassa.  Muutamat ystäväni ovat asuneet Suomen vierailuilla samaisen ketjun Ullanlinnan asunnoissa, joten tiesin toki, että huoneet tai asunnot ovat poikkeuksellisen korkeatasoisesti sisustettuja ja samalla kodikkaita.

Mutta nyt, mennessäni Annelle yökylään, havahduin ensimmäisenä tunnelmaan; oli kuin olisin taas parikymppinen ja tullut keskusta-asuntooni (joka oli vaan nyt viimeisen päälle sisustettu). Elämää helpotti – ja sitä kiireetöntä hengailua – se, että asunnosta löytyi aivan samantasoinen keittiövarustus kuin kotoa; iso jääkaappi, astiat, astianpesukone, kahvinkeitinkin.

Oma asuntoni sijaitsi Annen naapurissa, ja kun menin paikalle perjantaina jo puolen päivän jälkeen, tuntui, että nyt on kerrankin aikaa olla ja jutella. Kotihotellin yhteydessä  on myös sauna ja pieni kuntosali, joten ajattelimme, että iltapäivällä kävisimme urheilemassa ja sen jälkeen saunomassa. Sitä ennen piipahdettiin alakerrassa Alepassa ja Alkossa – kyllä molemmat sijaitsevat vain hissimatkan päästä huoneesta.

Kaikki maailman aika, jota ei ole

En kertakaikkiaan ymmärrä, miten havahduimme ajan kulumiseen, kun kello oli puoli kuusi! Rehellisyyden nimissä on todettava, että treenit jäivät tekemättä ja sauna kokeilematta, aikatauluun sopi enää pikasuihku, ennen kun kyyti tuli hakemaan meidät vähän ennen kahdeksaa. Mutta ehkä tämä oli kahdelle yrittäjäihmiselle juuri tuohon kohtaan se oikea ratkaisu.

Kun palasimme, oli jotenkin kodikasta nukahtaa taas ratikkakiskojen kolinaan, joka kumisi vaimeasti tieltä huoneeseeni. Muuten Koti Katajanokan seinät ovat poikkeuksellisen hyvin äänieristetyt, en kuullut mistään; käytäviltä saati naapurihuoneista mitään ääniä, mitä normaalisti perushotellissa kuuluu.

Suosittelen Koti Katajanokkaa lämpimästi pidempiaikaiseenkin vierailumajoitukseen Helsingissä. Säästöä syntyy varmasti, kun ruuat voi kokata itse. Alakerrassa on myös laadukkaita ravintoloita, joista saa myös brunssia, jos kokkailu ei aina huvita.

Toiseksi suosittelen paikkaa kaikille meille, jotka joskus ovat asuneet tai halunneet asua Helsingin keskustassa – tämä paikka tuntui aidosti kodilta, oisin voinut käpertyä ratikkakiskojen kuminaan vielä toiseksikin yöksi.

Varaukset ja lisätietoa Bob W Koti Katajanokasta löydät täältä.

*Huone saatu