Hyvää Tammerfestien jälkeistä sunnuntai-iltaa!

Olen perinteisesti päättänyt noin kymmenisen vuotta kesäloman Tammerfesteille; artistihaastatteluiden jälkeen olen päässyt nauttimaan festareista. Olipa ihana koronavuosien jälkeen saada taas kesäloma tältä osin järjestykseen.

Kaksi syytä rakastaa Tammerfestejä

Erityisesti on kaksi syytä, miksi rakastan Tammerfestejä.

1. No ensinnäkin rakastan Tamperetta (haaveilen aina välillä muuttavani sinne) ja tamperelaisia (onhan mulla tamperelainen mies). Tammerfesteillä on kiva ja rento tunnelma, vaikka meitä ulkopaikkakuntalaisiakin sinne aika paljon änkee. Tänä vuonna juhlijoita oli 28 000.

2. Tammerfestit ovat silti juuri sopivan kokoinen festari. Ne ovat keskustassa, pääkonserttipaikalle Ratinaan kävelee hotellilta tai rautatieasemalta hetkessä. Festareiden VIP-alue toimii erittäin hyvin. Jonoja ei ole, ja istumaan pääsee käytännössä aina. Nostan hattua, että Tammerfestit eivät ole sortuneet lipunmyynnissä ahneuteen, vaan he ovat pitäneet esimerkiksi vippien määrän samana, vaikka perjantain sekä lauantain vipit oli myyty loppuun jo helmikuussa!

kannattaa olla ajoissa

Tämän jälkimmaisen laitan siis myös varoituksena; meidän seurueelle kävi nimittäin niin, että emme saaneet vippejä enää tuolloin helmikuussa ostettua lippuja kuin torstaille (jonka vipit myytiin nekin pian loppuun, kuten koko festareiden), joten mun work and fun järjestys oli tänä vuonna toinen kuin normaalisti. Kuulinkin, että moni oli ostanut vippinsä hyvissä ajoin vuoden 2022 festien jälkeen. Eli kannattaa seurata Tammerfestien sivuja ja somekanavia, jonne tulee syksyllä tiedot artisteita ja lipunmyynnistä.

Mutta kuten kuviasta saattaa nähdä,  tuli kyllä tuo fun-osuus lunastettua taas moninkerroin. Kiitos siis vielä festit ja timanttinen seurue, sekä seurueen ulkopuoliset. Nyt on hyvä aloittaa huomenna levänneenä työt – taas myös muutama uusi lentävä lause rikkaampana. Salorannan vaimo kiittää ja kuittaa, Särkkäkunnossa uutta viikkoa kohti!

Ps. Tammerfesteillä sai jälleen harrastaa myös yhteislaulantaa jokaisella keikalla. Oli mahtava nähdä myös Portion boys ensimmäistä kertaa livenä viimein siis keikalla. Keikka oli juuri niin hyvä, kun olin ajatellutkin. Sain myös pari uutta biisiä syksyn – tai siis loppukesän – soittolistalle.

*lippu saatu

Olemme lähdössä lukiotyttöjen – niiden jotka olemme levittäytyneet ympäri Suomea ja maailmaa – kanssa alkukesästä Italiaan. Ideana on juhlistaa silloin meidän kaikkien kasikolmosten nelikymppisiä, muutamalla meistä osuu reissun ajaksi oikeastikin nelikymppiset, mutta tasaveroisesti juhlitaan tuolloin kaikkia, koska emme lähde reissaamaan juhlimaan jokaista erikseen – niin ihanaa kuin se olisikin.

Koska voimavaroja ja aikaa tuntuu olevan koko ajan rajallisesti käytössä, mietin pitkään, että juhlin nelikymppiseni siellä. Ilman somea ja keskityn ihmisiin, joita näen aivan lian harvoin. Järjestän kesällä myös esikoisen rippijuhlat, joten kahdet juhlat muutaman viikon välein, no siihen menisi koko kesäloma. Tässä kohtaa elämää sitä haluaa vaalia iloa, kepeyttä ja naurua, aina silloin kuin se vain on kutakuikin mahdollista ja soveliasta.

Vappuetkoista tuli nelikymppiset

Vappua olemme juhlistaneet usein naapureiden kesken, ja lopputalvesta mietin, jos kutsuisin silloin meille muita tärkeitä ja rakkaita ystäviä ja kavereita, kenen kanssa olen viime vuosina ollut vapaalla enemmän tekemisissä. Pidin koko ajan ohjenuorana, helppoutta ja rentoutta (minulla kun on stressaamiseen taipumusta). Kysyin kaverini ensin keikalle, tilasin kaksi jättisubia ja laitoin kutsuja menemään. Kun vieraat olivat koossa, kutakuinkin kuusikymmentä henkilöä, aloin miettiä millaisia juomia haluaisin tarjota.

Mietin meidän aurinkoista yläterassia, ja ihmisiä(ni), otin yhteyttä viinien maahantuojaan Hedoniin. Toivoin hyviä, keväisiä viinejä, jotka sopivat myös kesään. Ja vielä mahtavampaa olisi, jos ne olisivat hyvien tyyppien henkilöbrändien alla. Päädyimme kolmeen viiniin:

Pääsiäisenä maistamani Vappu Pimiän etelä-arfikkalaiseen orcanic red, marjaisan punaviiniin. Ruokaihmisenäkin nykyään tunnetulla Vapulla ei nyt vaan voi olla huono nimikkoviini. Arvostan Vappua lisäksi yrittäjänä ja ihmisenä, joten Vapun viini sopi, no vapun juhliin, mutta toimii varmasti myös valkoviinikaudella kesäillassa hyvän grillatun pihviruuan kanssa.

Kuiva italialainen Sun Goddess -valkoviini by legdendaarinen yhdysvaltalainen laulaja Mary J. Blige. Vaikka tämä italialainen valkkari on kuiva, se on myös hapokas, josta minä tällaisena pepsimaxin juojana tykkään. Sointu Borg, hieno nainen hänkin, on muuten Suomessa tämän viinin virallinen brand ambassor.

Kenkäsuunnittelija Minna Parikan Wonderland Rosé Cava juotiin kaikki! Lisäpisteet herkullisesta ulkomuodosta, joka tuo osaltaan jo kevään ja kesän juhlapöytään. Yksi hienoimpia pulloja, mitä olen ikinä nähnyt!

Näillä tarjoiluilla sekä aivan ihanalla kuusikymmenpäisellä vierasjoukolla saatiin aikaan paljon iloa, naurua, tanssia ja uusia muistoja. Alkuillasta porukkaa viihtyi terassilla (kyllä on nyt on kevät), ja vielä puolen yön aikaan meidän olohuoneessa oli tanssilattia täysi. Lisää juhlista ja viineistä Instagarmin puolella, kiitos vielä kaikille.

Lisää Hedonin viineistä löydät täältä.