Ei tarvitse miettiä kauan, mikä oli pääsiäisen 2018 puheenaihe.

En edes laskenut, kuinka monta kertaa pyhien aikana analysoin Jari Sillanpään antamaa haastattelua ESV -talk show´ssa. Aika monta. Jarin tilanteeseen liittyvät uutiset ovat yhä iltapäivälehtien kansissa ja luetuimpien uutisten listalla.

Se, että Jari Sillanpää myönsi suorassa lähetyksessä olevansa narkomaani, ei ollut minulle yllätys. Se, että hän kertoi yksiselitteisesti, miten huumeet ovat hänen laukkuunsa päätyneet ja millä tavalla sekä millaisilla porukoissa niitä käytetään, ei ollut minulle yllätys sekään.

Yksi Jari Sillanpään suosion salaisuudesta on ollut aina avoimuus. Hän ollut sitä yleisölle, mutta myös meille toimittajille. Luonnonlapsena hän ei ole arvottanut kenelle hän kertoo ja mitä. Yleensä hän on kertonut, mitä mieleen tulee sillä hetkellä tai mitä kysyjä sattuu kysymään.

Siltsu on ollut aina mediastrategioista omalta osaltaan lähes vapaa. Hän ei ole sullonut vastauksiin mainoksia uusista kappaleista tai olympiastadionin keikoista.

Sen sijaan hän on saattanut kertoa ja eritellä, miksi hän tykkää pukeutua vapaalla naisten vaatteisiin. Olen aina rakastanut Jari Sillanpäässä tätä tietynlaista epäsovinnaisuutta! Kun piirteeseen lisätään menestys, se tekee ihmisestä vallan kiehtovan. 

Nyt huumekohussa avoimuus ja epäsovinnaisuus kääntyivät ensimmäistä kertaa Jaria vastaan. 

Viihdepiireissä Jarin huumeongelmasta on supistu jo vuosia ja pelätty, että homma karahtaisi karille jo aikaisemmin. Uskon, että myös fanit ja Vain elämää -ohjelmaa katsoneet ovat aistineet jotakin. 

”Meillä on ikävä vanhaa Jaria”

Viimeksi näin itse Sillanpään lavalla kesällä 2015, jolloin hän heitti keikan moittettomasti ja ajallaan, mutta jotenkin mekaanisesti. Kujeileva veijari loisti lavalla poissaolollaan. Tuttu pilke silmistä oli poissa, kun tervehdin häntä nopeasti backstagella ennen kuin hän käveli lavalta suoraan autoon, jonka takapenkillä poikaystävä-Siim odotti. 

Tie, jonka Suomen yksi suosituimmista artisteista on valinnut, tuntuu pahalta. Tuntuu myös pahalta liittyä tuomitsijoiden kerhoon, mutta vaihtoehtoja ei ole, kun kyseessä ovat kovat huumeet. 

En tiedä, millaista on olla huumeriippuvainen, mutta haluaisin välittää Jarille varmasti monien suomalaisten allekirjoittaman viestin, että mitään ei ole vielä lopullisesti menetetty. Jos vain menet hoitoon ja jätät huumeet, merkityksellinen elämä löytyy jostain muusta.

Meillä on ikävä vanhaa Jaria.

kuva: Sanoma

Antti Tuiskun Mun on pakko twerkkaa -areenakiertue starttasi eilen loppuunmyydyltä Tampereen TähtiAreenalta.

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

Edellinen, Tuiskun uran aivan toiseen mittaluokkaan nostanut En kommentoi -levyn yhteydessä tehty Peto on irti -kiertue teki selväksi, että Antti Tuisku on maan kiistatta suurin poptähti.

Kiertueen yksi vahva sanoma, joka välittyi levyn kappaleissa ja välispiikeissä, oli vilpitön erilaisuuden hyväksyminen. Kiertueen yksi päätepiste oli Hartwall Arenan keikat, jossa Tuisku laskeutui katosta poliisiautolla ja ratsasti ilmojen halki jättibanaanilla.

Mun on pakko twerkkaa on yleistunnelmaltaan edellistä jäähallikeikkaa vähemmän paatoksellinen. Kaikesta näkee, että Tuisku on niitä ihmisiä, joille menestys sopii. Edellisellä kiertueella koko käsikirjoituksen ajan lavalla oli poptähti Antti Tuisku, joka halusi muuttaa maailmaa.

Eilen lavalla oli toki popdiiva, jolle yhä nuo asiat ovat tärkeitä, mutta jotenkin paljon enemmän rento Antti Tapani Tuisku. Taisi hän itsekin sen vähemmän harjoitellulta kuulostaneessa välispiikissään todeta, että tämmöiseksi on tultu ja näillä mennään. Kaikkia ei voi miellyttää. 

Itse keikka vei katsojat anatudemaiseen mielentilaan, jonka kulissit vaihtelivat mielenkiintoisesti kolmikerroksisessa lavarakennelmassa ja hieman hämyisessä, Moulin Rouge -henkisessä valomaailmassa. Visuaalisesti onnistuneimpia elementtejä olivat liikuteltavat valotaulut, valopyörät sekä tangot, joilla Tuisku ja tanssijat eivät todellakaan tehneet ihan helpoimpia tanskotanssisarjoja.

Tanssillisesti koreografiat näyttivät viime kiertuetta monipuolisemmilta ja haastavimmilta. Erityiskiitos rohkeista lattiasarjoista, jotka tanssijat ja Tuisku vetivät käsittämättömän kevyen näköisesti ihonmyötäisissä, alastomuuden illuusionkin luovissa asuissa, joissa jokainen liike näkyy selkeästi.

Tältä osin myös Tuisku ylittää tällä kiertueella itsensä. Antin tanssi on ollut aina luontevaa ja hyvin harjoiteltua, mutta nyt hän on ottanut repertuaariinsa uusia elementtejä ja hänen liikekielensä on monipuolistunut.

Tämä ei ole helpoin homma, sillä Tuiskun päähomma on kuitenkin se laulaminen läpi lähes kaksituntisen show`n.  

Lähes 30 kappaletta sisältänyt keikka koostui pääasiassa hiteistä, joita tähdellä riittää.

Paino on alussa Rahan takii ja muissa Anatude-albumin kappaleissa. En kommentoi -levyn kappaleista tulee osa koosteena loppupuolen potpurissa, joka oli kiertueiden lyhyen aikavälin takia ehdottomasti oikea ratkaisu.

Äkkiseltään ainakaan minä en jäänyt kaipaamaan mitään tiettyä kappaletta, vaan hittiputki tarjosi taattua yhteislaulantaa ja tanssahtelua myös yleisön puolella.

Show´ssa tapahtuu paljon ja suurin osa siirtymistä on suhteellisen luontevia. Hitaampien kappaleiden yhteyteen olisi jossain kohtaa voinut ajatella hieman selkeämpää pysähdystä. Läpi jään -kappale toimi osittain tällaisena, mutta silti kokonaisuudesta jäi hengästyttäväksi.

Jäin miettimään, että johtuiko se osittain katsomorakenteista? Yleensä olen katsonut hallikeikat halleissa, joissa nousevat katsomot kiertävät koko hallia. Nyt ainoa nouseva katsomo oli takana. Näin olen kännykkäkynttilämerikokemus, joka tukee areenaballadeita saattoi jäädä hieman vajaaksi, kun sivulla ihmiset tilailevat juomia ja toisella puolella ostavat fanituotteita. 

Saman ongelman kanssa varmaan painivat muutkin muutamat areenakiertueita tekevät suomalaistähdet. Tämä korjaantuu toki itsestään myös Tuiskun osalta joillakin paikkakunnilla, joissa nousevat katsomorakenteet tekevät tilasta intiimimmän.

Kokonaisuudessaan show oli antoisa ja Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kokemus, joka ei jää yhtään jälkeen kansainvälisten poptähtien keikoista. Areenakiertueen osalta Tuisku voi siirtyä kesällä tauolle hyvillä mielin maata suvereenisti hallitsevana poptähtenä.

*5.5 päättyvän kiertueen joillekin paikkakunnille on vielä lippuja jäljellä

*kuvat Sebastian Visa

*lue myös: Antti Tuiskusta ja kateudesta