Margarita Mamun on hieman surusilmäinen, venäläinen voimistelija, joka voitti Rion olympialaisissa rytmisen voimistelun neliottelussa – yhdessä maailman raadollisimmista urheilulajeista.

Olen nähnyt venäläistä valmennuskulttuuria joskus satunnaisesti telinevoimistelun kautta. Tiukka huutaminen ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna mitä viikkokausia putkeen harjoitteleva Margarita on saanut kestää valmistautuessaan olympialaisiin. 

Puolalainen ohjaaja Marta Prus on entinen rytmisen harrastaja, joka on kuvannut Margaretin valmistautumisesta olympialaisiin dokumenttielokuvan Over The Limit. 

Margaritan henkilökohtainen valmentaja on Amina Zaripova, mutta dokumentin varsinainen rajan ylittäjä on Venäjän lajiliiton johtaja, Irina Viner. Jopa louhimiehiset ohjausmetodit jäävät tämän ruoskinnasta.

”Sait vain pisteitä kauniiden silmiesi ansiosta”

( Irina Margaritalle, kun tämä tulee toiseksi)

”Mihin vittuun me häntä tarvitsemme”

(Irina Margaritan kuullen, kun hän epäonnistuu kilpailuissa)

”Sanoin hänelle, että voimistele niin kuin kuvittelisit isäsi kuolevan”

(Irina kerskailee sanoneensa Margaritalle, jonka isä on vakavasti syöpäsairas)

”Olet mitäänsanomaton lehmä”

(En laskenut, kuinka monta tämän tapaista solvausta Irina huusi Margaritalle, oli tämä onnistunut tai ei, tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä)

Margarita Mamun on herkkä ja tunnollinen tyttö, joka on ollut lajin kirkkaimpia tähtiä. Hänen voimistelunsa on niin herkkää, kaunista ja vahvaa, mutta välillä epävarmaa. Intohimoa lajia kohtaan hänessä ei dokumentin kautta näy, ennemmin jopa pelkoa, josta epävarmuus saattaa kummuta.

Ainakaan onnelliselta urheilija ei vaikuta. Dokumentin ohjaaja toteaakin haastattelussa, että Margaritahymyili ainoastaan soittaessaan uimari-poikaystävälleen, nykyiselle aviomiehelleen Alexander Sukhorukoville.
 

”Sait pisteitä vain kauniiiden silmiesi ansiosta”

Irina Viner on taas Venäjän voimistelun lajiliiton puheenjohtaja, jonka mies kuuluu Putinin lähipiiriin ja on Venäjän rikkain mies. Hänelle ei sanota vastaan. Välillä Margaritan omavalmentaja yrittää kuitenkin vähän puolustaa suojattiaan. 

Vielä sydäntäsärkevämmän dokumentista tekee se, että Margaritan isä sairastaa syöpää, mutta hänen ei sallita soittaa isälleen, jotta kilpailuihin valmistautuminen ei häiriintyisi.  

Välillä katsoja näkee, että Mamun on aivan uuvuksissa. Voimistelija toteaakin kerran, että hänkin on vain ihminen. Tähän omavalmentaja toteaa.

 ”Et sinä ole ihminen, sinä olet voimistelija”

Katsoin dokumentin viikkoja sitten, kun se tuli YLE Areenaan. Katsoin sen toisen kerran tyttäreni kanssa.

Mietin välillä, mitä dokumentti haluaa sanoa?

Sen, että jos haluaa tulla huippu-urheilijaksi pitää opetella sietämään mitä tahansa? (muillakin metodeilla on toki tässäkin lajissa pärjätty). Vai että tämmöistä naapuri-Venäjällä? Vai kuvata voimistelijaa, joka lopulta näyttää siltä kuin toteuttaisi jonkun muun unelmaa ja intohimoa?

Ohjaaja painottaa, että hän ei halunnut tehdä kriittistä elokuvaa, vaan kuvata ihmisiä ja tilanteita sellaisina kuin ne ovat.

Ehkäpä hän tuli kuvanneeksi siinä samassa ainakin yhden intohimon lopullisen sammumisen. Margarita Mamun lopetti nimittäin voimistelun pian olympialaisten jälkeen.

Hyvän dokumentin tunnistaa siitä, että sen jälkeen on pakko selvittää siitä tai sen kohteista lisää. Etsin Margaritan Instagram-tilin. Sieltä löytyy onneksi jo hymyilevä nuori nainen.

Tätä YLE Areenassa nähtävissä olevaa dokumenttia voi suositella jokaiselle urheilun ystävälle.

kuva YLE

Jokaisen Au pairit -kauden jälkeen tulee fiilis, että noniin. Nyt kaksikymppisten elämästä on nähty kaikki kiinnostava ja he ovat sekoilleet (ja siinä sivussa hoitaneet toki lapsia) nyt jokaisessa siistissä kaupungissa maailmassa. Tätä sarjaa ei voi tehdä enää kiinnostavasti.

Ja sitten tulee uusi kausi, uudet tyypit ja uusi siisti kaupunki – ja huomaat ahmivasi sarjaa jokaisessa mahdollisessa välissä, vaikka  siihen ei olisi teoreettisesti edes aikaa.

Tänään YLE Areenalle katseluun tulevissa Au pairit Miamissa -jaksoissa pairi-kattaus toistaa edellisten kausien dynamiikkaa. Ja miksi ei, jos se on kerran havaittu toimivaksi.

Sarjan maija poppanen on tunnollinen ja analyyttinen Neea, 19, jonka jokainen vanhempi toivoittaisi milloin vain kotiinsa. Kasvutarinan kokee taas pikkukaupungista tuleva Joona, 20, jonka on helpompi hengittää ja tapailla Tinderin kautta löytyviä miehiä suuren maailman sykkeessä. Räväkän, mutta herttaisen Matleenan, 18, treffi-elämä tuo sarjaan kiinnostavia käänteitä. Pakkaa koko kauden ajan sekoittaa sopivasti joukon kiintiö-ristiriitainen tyyppi Jane, 21.

”Ja huomaat ahmivasi sarjaa jokaisessa mahdollisessa välissä, vaikka siihen ei olisi edes teoreettisesti aikaa”

Sarjan kiehtovuus ei perustu pelkästään draamaan, vaan myös omille muistoille tuosta kaksikymppisen elämänvaiheesta, kun on samaan aikaan aikuinen, mutta sitten ei ole kuitenkaan. Lukion jälkeen kaikki on hetken elämässä auki ja mahdollista.

Näin kolmekymppisenä on omasta itsenäistymisestä on jo sen verran aikaa, että sen ikäisten touhua katsoo uteliaana. Lapsellisia piirteitä katsoo ehkä heltyneenä. No noinhan minäkin ajattelin ja luulin. 

Samalla on kuitenkin onnellinen, että kaikki nuo epävarmuudet ovat suurimmaksi osaksi takana. 

Au pairit Miamissa alkaa tänään klo 22.05 YLE TV2

Jaksot nähtävissä NYT myös YLE Areenassa

Ensimmäisten jaksojen juonipaljastuksia täällä