Vähän järkytyin, kun luin syksyllä, miten kirjat on monista kodeista raivattu pois – koska ne nähdään vaikeina sisustuselementteinä. Tässä Sisätiloissa-blogissa todettiin se myös eriteltynä: Kirjat eivät ole niitä helpoimpia sisustuselementtejä. Ne vievät paljon tilaa ja ovat erivärisiä, erikorkuisia, erilevyisiä, osa on tekstiilikantisia, osalla on kiiltävät kannet ja loput ovat kaikkea tältä väliltä.

 En voi sanoa, että olisin sanoa olevani synnitön tämän ajatuskulun kanssa. Olen nimittäin itse poistanut työhuoneestani kirjahyllyn, joka kävi liian pieneksi. Kirjat ovat olleet sen jälkeen isoissa kasoissa vaatekaapin päällä. Kasat ylsivät kattoon asti, joten kovin helposti sieltä ei etsimäänsä löytänyt. Myös lukematta jääneet kirjat olivat samoissa läjissä. Lopulta luin osan niistä lukuaikapalveluiden kautta.

Myös lastenhuoneissa kirjat ovat olleet riveinä (joskin jokainen näkyvissä) ylhäällä kaappien päällä. Ongelma tässä onkin, että ne ovat niin ylhäällä, että lapsi ei niitä saa, vaikka nousisi tuolille seisomaan. Ja sitten äiti itkee, kun lapset eivät lue?

Aloitimme syyslomalla pienen päivitysoperaation kotona. Lisäsin omaan työhuoneeseen seinähyllyjä, joihin nostin kirjoja kaapin päältä, alimmalle hyllylle on laitettu pinonnut lukemattomat kirjat odottamaan. Eli ovat käden ulottuvilla. Samalla sain parempaan järjestykseen myös tuon kaapin päällisen kattoon asti ulottuvan röykkiön.

Lastenhuoneissa on ikkunasyvennykset. Jokaiseen syvennykseen nostettiin nyt kolme kirjaa, jotta ne ovat käden ulottuvilla sängystä. Nyt kirjoja ei tarvitse etsiä ympäri huonetta, kun parhaillaan tai seuraavana lukuvuorossa oleville kirjoille on oma paikkansa.

Alimmalle hyllylle kokosin kirjat, jotka odottavat lukemista (tässä tapauksessa joululomaa).

Meillä isommilla lapsilla on jo paljon kokeita, ja huomaan, että syksyn aikana muun lukemisen tarkkailu tai patistaminen siihen on jäänyt, koska kokeisiin valmistautuminen itsessään vie paljon aikaa. Olenkin alkanut juttelemaan, että lomalla sitten luetaan kaikkea ihanaa! (tiedän säälittävä asennekasvatusyritys).

En oikein enää jaksa uskoa, että lapsistani tulisi kaltaisiani himolukijoita, mutta romanttisesti ajattelen, että josko lomilla luetut päivittäin luetusta hetkestä voisi jäädä tapa rauhoittua myöhemminkin elämässä? Tätä varten olenkin nostellut kirjoja odottamaan, niin ikkunasyvennyksiin kuin itselleni lukemattomien hyllylle. Josko tässä samalla muutama vinkki kuusen alle muillekin.

Joululomalukemista koululaisille

Kuopukselle (8 vuotta): ilahduin, kun kuulin, että kuopus oli lukennut Isämies-kirjoja koulussa. Minulle uusi tuttavuus, mutta (nyky)lapsille toimivaa kirjallisuutta (kuten Neropatitkin), jossa paljon tekstiä elävöittävää kuvitusta.

Olen aikoinaan vähän skeptisesti suhtautunut tubettajien kirjoihin, mutta nykyään otan ne siunauksena. Olkoonkin ne värityskirjoja, kuten Tinken uusin Väritä tunteesi tai Nelli Orellin päiväkirjoja, jossa omassa versiossa paljon täytettävää. Kaikki tämä auttaa lasta kuitenkin hahmottamaan ja ymmärtämään tekstejä, myös tehtävänannon kautta.

Kaikki kirjat saatu Otava.

Takuuvarmaa lukemista 11-vuotiaalle ovat meillä vuodesta toiseen yhä vaan Lätkä-Laurit. Onneksi Roope Lipasti tahkoaa näitä kerran vuodessa yhden ja tätä uusinta Lätkä-Lauri ja Kanarian kuti, on säästelty nyt joululomalle.

15-vuotiaalle esikoiselle valitsin koesuman jälkeen lukuun erinomaisen Adam Silveran Lopussa molemmat kuolevat. Luin kirjan itse aikaisemmin lukuaikapalvelusta ja teos, jossa kaksi nuorta ihmistä miettii ja yrittää viettää elämänsä viimeistä päivää on somemaailmoineen kuin suoraan nykyteinien elämästä.

Molemmat kirjat saatu Wsoy

Joulun 2023 elämäkerrat ja jouluromaanit

Olen poiminut kustantamoiden uusista jouluromaaneista odottamaan hetkeä, jolloin aion käpertyä sohvalle lukemaan; Joulu suolaisten tuulten saarella (Gummerus), Sydämellisen joulun resepti (Gummerus), Matkaan jo käy (Wsoy) ja Joulun ihmemaa (Gummerus).

Merkittävimpiä elämäkertoja säästän omaan kirjahyllyyn. Tänä syksynä julkaistuista en voinut olla heti lukematta Maija Vilkkumaan (Gummerus) sekä Matthew Perryn (Docendo) elämäkertoja. Näihin aion palata lomalla vielä kirjaversioina. Ostin miehelle synttärilahjaksi myös Raimo Helmisen elämäkerran (Docendo), jonka aion itse myös lukea. Pamela Andersonin (Wsoy) elämä kiinnostaa enemmän, kun näin hänestä uuden puolen Netflixin dokumenttisarjassa.

Kiireistä huolimatta, koitetaan nauttia taianomaisesta joulukuusta! Meidän joulukoti alkaa olla valmis (reels siitä löytyy Gaalanainen Instagram-tililtä, jahka lastenhuoneet pysyy jotakuinkin kuvauskunnossa kaikki samaan aikaan, tulossa myös joulukodin alakerta reels):

*Suurin osa kirjoista saatu

Joulunhallintaongelmaan kuuluu myös jouluteemaisten tapaamisten sopiminen. No rajoitukset peruuttivat nämä tämän vuoden osalta, mutta ehdimme sentään käydä kuopuksen kanssa ystäväni uudessa ihanassa (joulu)kodissa.

Joulunhallintaongelma. Tällaisen diagnoosin tein viikonloppuna, kun tein inventaarion mitä kaikkea olen hankkinut TÄTÄ joulua varten.

Ongelmani on se, että liennytän joulun päättymiseen liittyvää ahdistusta ostamalla alennusmyynneistä kamaa seuraavaa joulua varten. Kuten esimerkiksi kahdeksan kappaletta Holiday-saippuoita, kuusi kappaletta joulupaitoja (kiva laittaa goodiebackeihin jouluvieraille), nyrkkeileviä joulupukkikyniä ja jouluaiheisia kirjoja lapsille (kirjoja kun ei voi koskaan olla liikaa). Tällä hetkellä onkin sitten tulossa kuopuksen joulusukkaan aamuksi kolme: Pekka Töpöhännän joulu, Tatun ja Patun joulu sekä Ryhmä haun joulu.

Minulle saisi varmasti myytyä jouluteemalla vaikka Trumpin joulumuistelmat tai kasan risuja, jos siihen olisi kietaistu ympärille teksti Tontun saunavihta.

Joulunhallintaongelma ja sen syy

Arvaatte varmaan mitä sitten käy?

Unohdan onnellisesti nuo vuoden takaiset ale-ostokset.  Ja kun kauppoihin alkaa ilmestyä uutta joulukamaa marraskuussa, kaiken kiireen keskellä ajatus joulusta tuntuu rauhoittavalta. Joten ostelen lisää, kun työkeikkojen välissä kuljen jatkuvasti liikkeiden ohi tai läpi.

Tänä vuonna tarkoituksena oli pitää myös keskimmäisen synttärit jouluteemalla ja illalla glögijuhlat. Hiki hatussa olen haalinut tontun vierailua varten lapsivieraille muun muassa lahjapaketin mallisia korviksia, kuusen mallisia hassuttelulaseja, tonttujauhetta (älkää kysykö enempää). No perjantain rajoituksilla ei näitä juhlia voida tietenkään pitää, joten hankittu tavaramäärä ensimmäistä kertaa suoraan sanoen hävettää.

Löysin nimittäin kaapista myös viime vuoden alennusmyynneistä ostetun korkkamattoman paketin joulukuusilautasia sekä karamellitangon mallisia joulupussukoita. Joulusydänlahjapaperin ja kaikki paketointitilpehöörin nyt voi onneksi järkevästi käyttää itse lahjoihin.

Eilen ostin vielä alennuksesta kaksi joulukalenteria lisää (joista kotona aloin miettiä, että onkohan tuo LOL-pakkaus edes joulukalenteri).  Ostin myös kaksi joulutyynyä, mutta ne olivat sentään suunniteltuja.

joulunhallintaongelma ja kulutus

Kolmelapsisessa perheessä olen alkanut kiinnittää tavaraan ja laatuun eri tavalla huomiota viiden viimeisen vuoden aikana. Ensinnäkin tavara ahdistaa. On myös hyvä oppia tunnistamaan saadun tavaran arvo ja sitten se ekologisuus. Olen myös luonut 1-15 -metodin, jonka avulla olen pyrkinyt hillitsemään tavaran määrää. Ostetaan vain mitä oikeasti tarvitaan. Ja aina kun on mahdollista pyritään valitsemaan ekologisempi ja kestävämpi vaihtoehto.

Mutta kun ensimmäiset joulukamat tulevat kauppoihin, unohdan tämän kaiken. Perustelen joululahjojen ja joulukaman ostamista itselleni uskottavilla selityksillä. Nuorimmaisemme on viisi, ei ole enää montaa joulua, kun meillä on pukkiuskova taloudessa! Nyt pitää nauttia! Ja kyllä, haluan hemmotella lapsia ja läheisiä. Vaikka tiedän, että pitkässä juoksussa aikani heille olisi paljon arvokkaampaa kuin tavaran hallinnointiin ja ostamiseen menevä aika.

Joulunhallintaongelma, kun ostat kaikkea, jonka LUULET liittyvän jouluun. No onneksi tuo LOL-kalenteri liittyi, vaikka kotona aloin ihmetellä, että tavallaan jouluun ei viittaa muu kuin tuo 25 yllätystä.

Viikonloppuna pakotin itseni kuriin. Tai siis eilisen kauppareissun jälkeen, kun olin ostanut vielä yhden joulukalenterin, josta en lopulta ollut varma oliko se joulukalenteri. Ilmoitin, että jokainen lapsi saa tänä vuonna maksimissaan kuusi lahjapakettia (ja toki tonttu nyt käy tiputtamassa huomenna aamusukkiin jotakin, mutta niissä suurin osa on tarpeellisia).

Laitoin kummeille vetoomuksen vetämään, että lahjat ostetaan porukalla. Tai vaihtoehtoisesti kortti tai lämmin ajatus riittää. Itse saan ostaa täksi jouluksi enää kynttilöitä ja mahdollisesti, jos jossain olisi kiva jouluteemainen keittiöpyyhe. Toivon, että minun joulunhallintaongelmaan auttaa lista ja pieni pysähdys kaupassa kaiken ihanan joulukaman keskellä. Silloin lupaan kysyä itseltäni; aiheuttaako tämä joulutavara iloa joka joulu, kun sen joululaatikosta nostan esille? Ja minne hemmettiin tämän survon aikavälillä tammi-lokakuu?

Senkin rahan laitan mieluummin Hope ry:n lahjakeräykseen, johon olen osallistunut nyt monena jouluna. Tänä vuonna Hope on nimennyt kohdennettujen toiveiden sijaan 10 toivotuinta pakettia. Keräykset tulossa ainakin Iso Omenan, Myymannin ja Columbuksen ostoskeskuksiin. Ne paketit ja sijoitukset tuovat varmasti iloa saajilleen.

Lue myös 

Miksi saan pidettyä lasten ja työasiat hallinnassa, mutta en kotia