Arki se on kuulkaa kesälläkin! Olen tuntenut sen viime viikkoina sykkeessäni, kun mies on Siperiassa (luit oikein) työmatkalla. Aikataulutuksen klaaraan hyvin, mutta ruokatarjonnassa tulee aikamoisia rimanalituksia, kun laaduntarkkailija ja pääkokki painii karhujen kanssa jossain tundralla. 

Paras suoritukseni oli toissaviikolla. Tein alkuviikosta lapsille kananjauhelihasta, riisistä ja pakastekasviksista epämääräistä mössöä, johon heitin sekaan aina tarjoillessa raejuustoa. Koin koko viikon vähän huonoa omatuntoa mössön takia, johon en itse koskenut, koska olin "juuri syönyt töissä". 

"Tehdään perjantaina sitten jotain hyvää ruokaa ja kutsutaan vaikka kavereita kylään", omatunnontuskissani hoin lapsille.

No perjantain menuni näkivät jo aikaisemmin some-seuraajani. Tarjolla oli palaneita kalapuikkoja. 

"Rapsuttakaa vain se palanut pinta pois ja laittakaa vain lisää ketsuppia", ohjeistin lapsia, kun tyypit yrittivät iskeä haarukoita kivikoviin puikkoihin.

Lähtivät lopulta naapuriin syömään.

Miten tämä liittyy kuvissa esiintyvään Vappu Pimiään?

Olin muutama viikko aikaisemmin ollut aamiaisella, jossa Vappu Pimiä emännöi Muurlalle suunnittelemansa emalisen astiasarjansa julkaisua. Tykkäsin tosi paljon myös Vapun ensimmäisestä keittokirjasta ja harmittelin tilaisuudessa, että minnekähän olin se lainannut? Siinä oli nimittäin ainakin jauhleihakeiton resepti, joka taitaa olla ainoa tekemäni ruoka, jota mieheni on joskus kehunut.

Kalapuikkoäksidentin jälkeen sain kustantamoilta kasan keittokirjoja, myös Vapun molemmat reseptikirjat. Viikonloppuna korkkasin sitten Vapun reseptikirja II:sen.

Valitsin sieltä tonnikalalasagnen, koska se oli suhteellisen terveellistä ja saattaisi maistua onnistuessaan hyvältä. Resepti ei vaikuttanut liian haastavalta, varsinkin kun sain viikonlopun kylässä olleen kälyni avuksi. 

Tässä tämä muillekin, jotka haluavat tehdä hyvää, terveellistä ja riittoisaa arkiruokaa.

Vapun kevyeen tonnikalalasagneen tarvitaan:

*Noin 12 lasangelevyä

*150g juustoraastetta

tomaattikastike

*keskikokoinen sipuli

*1-2 valkosipulinkynttä

*loraus oliiviöljyä

*2 tlk (a´400g) tomaattimurskaa

*2tlk (a´200g) tonnikalaa öljyssä

*suolaa, mustapippuria

*pari ripausta cayannepippuria tai chilijauhetta

*1/2 tlk paprikajauhetta

*basilikaa tai oreganoa

Juusto-pinaattikastike

*1/2 dl vettä

*300g pakastepinaattia

*400g raejuustoa

*ripaus suolaa, mustapippuria

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Silppua sipulit ja kuullota pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää sekaan tomaattimurska ja valutettu tonnikala sekä mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä 10min.

Valmista seuraavaksi juusto-pinaattikastike. Laita kattilaan vesi ja pinaatti. Anna kiehahtaa niin, että pinaatti sulaa. Lisää joukkoon raejuusto ja sekoita, älä keitä kastiketta enää. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. 

Levitä voidellun uunivuoan pohjalle lasangelevyjä niin, että se peittyy. Lisää päälle puolet tomaattikastikkeesta ja ripottele 1/3 osaa juustoraasteesta. Lisää kerros lasangelevyjä ja päälle 2/3 osaa juusto-pinaattiseoksesta, jonka päälle 1/3 osa juustoraasteesta. Levitä vielä yksi kerros lasangelevyjä ja päälle loput tomaatti- sekä pinaattikastikkeesta.

Siirrä vuoka uuniin. 30 minuutin päästä lisää loput juustoraasteesta lasagnen pinnalle ja jatka paistamista noin 15 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Tuli hyvää! Sopi hyvin kevyempään viikonloppuun ja jäi vielä arkiruuaksi maanantaillekin.

Kirjassa vinkattiin, että lämmittäessä ruoka jopa paranee ja tämä oli todella hyvää vielä seuraavana päivänä. Odotan suitsutusta ja  tai jopa palvontaa tänään kotiin palaavalta mieheltäni jääkaapissa valmiina odottavasta annoksesta. 

Vapun suunnittelemiin Muurlan keittiösarjaan voi tutustua muuten täällä. Meille on hankinnassa noi siniset kattilana ja vuokana väripilkuiksi keittiöön. 

Ja tiedoksi muuten, että rouva Pimiä ei syö näissä kuvissa tonnikalalasagnea, vaan kurkun jämiä aamiaiselta 😉

Jossain vaiheessa jokainen vanhempi havahtuu siihen.

Milloin olin viimeksi yksin kotona pidempään kuin muutamaa satunnaista hassua tuntia? Ja. Mihin hemmettiin olen käyttänyt kaiken vapaa-aikani ennen lapsia?

Teen paljon töitä kotona, jossa vietän myös paljon aikaa keskenäni. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työn ja vapaa-ajan suhde on hyvinkin häilyvä. Toisin sanoen, kun vapaa hetki tulee, kaivan helpoisti läppärin esille ja jatkan helposti loputonta mailirumbaa. Tai sitten sitä loputonta siivoamista, lapsille ei kai voi liikaa antaa huomiota myöskään. Kun lapset ovat kotona, tasapainoilen usein  ihan konkreettisesti työn ja lasten välillä. 

Enkä koe olevani mikään oman elämäni työmarttyyri; kun olen ansainnut vapaapäivän, osaan sellaisen myös organisoida ja pitää. Isken perheen kanssa pidettävän vapaapäivän tai kaksi joka viikolle kalenteriin.

Mutta entäpä vapaapäivä yksin kotona? 

Syksyllä vietin sellaisia jopa kaksi peräkkäin. Noh. Viikonloppuun sattui yhdet synttärit ja kasasin sille myös kertyneet rästityöt, joten se meni aika lailla juoksemiseksi, joka ei juuri arjesta poikennut. Paitsi sai nukkua pitkään, joka on tietysti aina luksusta.

Keväällä, kun siippa kertoi lähtevänsä poikien kanssa yli viikon kalareissulle, esitin vaatimuksen; meikälle yksi vapaa viikonloppu. NYT. Olin sen tarpeessa. Lisäksi lupasin itselleni yhden asian. En tarttuisi läppäriin. Halusin testata, mitä olen puuhaillut elämässäni aikaa ennen lapsia, jolloin hoidin työt työaikaan työpaikalla. Eli viimeksi vuonna 2008.

Täytimme vasta ystävieni kanssa Aikuiset ystävät -kirjaa, jossa lasketaan lopuksi aikuispisteet. Laskin huvikseni ne kuluneelta viikonlopulta.

Mikä ei mennyt niin kuin kymmenen vuotta sitten?

PERJANTAI

Minulla oli illalla muutamia kavereita etkoilemassa ja juhlimme tappiin Helsingin yössä. Tämä kuulostaa hyvinkin elämältä ennen lapsia, tosin olen yrittänyt järjestää itseni tasaisin väliajoin viihteelle myös aikana jälkeen lapsien.

LAUANTAI

Heräsin aamulla pienessä päänsäryssä kello kymmenen. Huokaisin helpottuneena, että se oli niinkin paljon. En yleensä pysty nukkumaan enää nykyään kovin pitkään (aikuipiste 1), varsinkaan valoisampaan kesäaikaan. Miten ihanaa olikaan nukahtaa uudelleen tietäen, että koko päivään ei mahdu mitään velvotteita. 

Iltapäivällä hain Hesarin postilaatikosta ja siirryin sen kanssa terassille. Some ja puhelin on täynnä viestejä. Olisi Löylyn synttärit, Suomen lätkän semifinaalipeli. Osa oli jo jatkamassa edellistä iltaa terassilla. Tulee levoton olo, pitäisikö lähteä johonkin, kun on upea sääkin?

Vaikka viihdyn hyvin yksin, ymmärrän hyvin, miksi usein lähdin viikonloppuna ulos, jos minulla ei ollut työhön tai jumppajuttuihin liittyviä menoja.

Pakotan itseni siivoamaan keittiön juhlien jäljiltä (tästä toinen aikuispiste, ennen juhlien jäljet saattoivat jäädä seuraavaan viikkoon). Lähden kävellen kauppaan, sillä haluan lämpimästä säästä mahdollisimman paljon. 

Ulkona on niiiiiin kaunista. Suhteessa luontoon olen muuttunut sitten nuoruusvuosien. Nykyään jaksan jäädä ihmettelemään ja hengittelemään heräävää luontoa, kaunista ilmaa. Nuorempana kiinnosti lähinnä, oliko sää tarpeeksi hyvä auringon palvonnalle (aikuispiste 3).

Kaupasta tullessa juttelen naapureiden kanssa edellisestä illasta. He kutsuvat katsomaan Suomen peliä heille. Sanon yrittäväni olla keskenäni (aikuispiste 4). Teen perjantailta jääneestä lohesta kattilan savulohipastaa, josta riittää ruokaa sunnuntaille koko perheelle (aikuispiste 5).

Syön hiilihydraatteja ja sokeria laskematta kaloreita (aikuispiste 6). Parikymppisenä laskin koko ajan kaloreita, enkä kuuna päivänä olisi kokannut itselleni tälläistä sapuskaa.

Orpo olo iskee oikeastaan ensimmäisen kerran, kun Suomen peli alkaa. En ole koskaan katsonut tärkeää MM-ottelua yksin. Puhelin piippaa, sillä moni kaverini tietää, että pohdin yhä lähteäkö vai ei. Yksi ystävä lähettää kuvan drinkkilipuista, jotka pitäisi tuhota kuluvan illan aikana. Köyhänä toimittajaharjoittelijana tuskin olisin kieltäytynyt ilmaisesta illasta. Nyt haluan juosta aamulla lenkin, joka ei kyllä juhlineena onnistu (aikuispiste 7). Yritän juoda lasin skumppaa, mutta oksennus tulee melkein kurkkuun. Meikäläisestä ei ole enää monen päivän hippailuun (aikuispiste 8).

Peli näyttää kääntyvän Ruotsille, menetän siihen mielenkiintoni. Kannan lukematta jääneet lehdet sohvalle ja lueskelen niitä kunnes nukahdan kello 22 (aikuispiste 9). Siirryn yöllä sänkyyn, jossa nukun aamuun. Laitan kuitenkin herätyskellon soimaan, että ehdin juosta lenkin, jotta ehdin myös tekemään päivän muut velvoitteet (10).

SUNNUNTAI

Aamulla olen vähän helpottunut, kun päivän ohjelma on selkeä. Lenkki, blogikirjoitus ja junalla muun perheen luo juhlimaan anoppia ja kummipoikaa.

Viikonloppu osoitti, että täysin mummoutunut en vielä ole (hei juhlinta aamuun Skohanissa), mutta aikuispisteet 10/16! Ja epäilykseni vapaa-ajasta ennen lapsia osottautui oikeaksi: en ole käyttänyt aikaani sen ihmeemmin mihinkään. Mikä sekin on välillä ihan hyvä asia.

Mahtavia hetkiä kaikille viikonloppuun, yksin tai porukassa! Ja onnea Artistryn tuotepalkinnon voittaja Pauliina Laaksonen ! Voit laittaa minulle yhteystietosi ja postiosoitteesi sähköpostiin empuntemputjatarinat@gmail.com 🙂