Viikon puhutuimpia tv-tapauksia oli tiistain Ensitreffit alttarilla -jakso, jossa ensimmäisen osan perusteella monen suosikkipariksi nousi Aliisa ja Esa. 

Tiistaina pakka kääntyi kokonaan, kun Aliisa alttarilta astelun jälkeen totesi Esalle, että tämä ei tunnu oikealta.

Mitä teki Esa?

Suhtautui tilanteeseen tyynesti, rauhoitteli vaimoaan ja sanoi vielä myöhemmin kameralle, että hänen maailmansa ei tähän kaadu, jos homma jäisi hääjuhliin. Samalla teki selväksi, että vaimo vaikuttaa oikein hyvältä tyypiltä ja kauniiltakin vielä. Totesi, että tällainen tilanne on niin jännittävä, että se saattaa saada kenet tahansa reagoimaan vahvasti.

Esa osoitti, että hänessä on kaikki hyvän puolison ominaisuudet. Rauhallisena pysyminen kriisin keskellä, olkapää tarvittaessa. Positiivinen tyyppi, jolla on aitoa pilkettä silmäkulmassa.

On myös vahvan ihmisen merkki, että hän ei ole ripustamassa koko elämäänsä toisen varaan. Uskon, että Esalla olisi voinut olla mahtava kesä, vaikka parin suhde olisi todellakin päättynyt hääjuhlaan.

Esa muistutti monella tapaa luonteelta omaa puolisoani, jonka olin hyvin vähällä aikoinaan jättää ikuisesti Tampereen juna-asemalle.

Oli kesä 2009, elämäni oli sekaisin (eivätkö kaikki hyvät tarinat alakin näin).

Olin niin neuvottomassa tilassa, että olin elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran urallani purskahtanut itkuun kesken haastattelun. Kyseinen haastateltava terapoi minua aikansa (hävettää vieläkin), kutsui minut sitten keikalleen Tampereelle. Sanoin yrittäväni järjestää asian. 

Vielä lähtöpäivänä emmin ja odottelin Tampereella asuvan kaverini kuittausta, ehtiikö hän töistä mukaan. Koska hän ehti ja oli kaunis sää, hyppäsin lopulta junaan.

Keikan jälkeen jatkoimme haastateltavan kanssa isommassa seurueessa baariin. Koska tyyppi oli juuri esiintynyt viereisessä festivaaliteltassa, ympärillämme oli aika rauhatonta. Toimin puoliksi järjestysmiehenä, nimmarivahtina ja juomien tuojana. Koska olin tähden seurassa, kiinnostin keskivertoa enemmän miehiä, joita jäi juttelemaan staran lähdettyäkin ennen valomerkkiä baarista. 

Jossain vaiheessa staran lähdön jälkeen porukkaan liittyi nykyinen mieheni. Katsoin vähän tuskastuneena tyyppiä, jonka silmät harottivat, samoin hiukset. No hän ei ainakaan ollut liiittynyt seuraani tähden takia.

Olin laskuhumalainen, mutta yritin olla kaikille tasapuolisen ystävällinen ja jutella niitä näitä. Aikaa oli kulutettavana aamujunan lähtöön asti. 

Valomerkin aikaan sanoin tyypeille heipat ja suuntasin narikalle. Elämäntilanteeni oli mikä oli, eikä minua kiinnostanut todellakaan tutustua kehenkään tarkemmin.

Yksi jannuista suuntasi kuitenkin kanssani narikkaan. Sanoin, että lähden junalla kotiin, mutta hän halusi saattaa minut.

Baarista astuessa aamuaurinko häikäisi. Katsoin vieressäni sinnikkäästi kulkevaa jannua, sehän on ihan miehekkään kokoinen.

Silmät harittivat yhä vähän ja korvat näyttivät isoilta (en tiedä, mistä tuo ajatus tuli, sillä puolisollani on aivan normaalit korvat, enkä ole ikinä kiiinnittänyt niihin tuon jälkeen huomiota, tämä outo ajatus vain jäi mieleeni, ehkä laskuhumalainen katsomiskulma alaviistosta oli vääristynyt).

Juttelimme niitä näitä. Ihan kivan oloinen tyyppi. Aseman kohdalla sanoin kuitenkin heipat, juna lähtisi tunnin kuluttua. Jannu teki lähtöä, kun tartuin aseman oveen – joka ei auennut. 

Jannu kääntyi, mietti hetken ja sanoi.

En mä viitsi sua tähän yksin tunniksi jättää.

Istuimme aseman edessä olevalle bussipysäkin penkille.

Kun juttelimme, tyyppi komistui silmissä. Hän osasi miehekkäästi suhtautua vastoinkäymisiini, niitä liikaa analysoimatta näin, että hän osasi olla empaattinen. Minusta on miehekkäämpää todeta, että kovia juttuja, kuin niitä sen enempää vatvoa. Hän oli myös superhauska (ja yhä yksi hauskimmista tuntemistani ihmisistä). Ja hänellä oli maailman seksikkäin hymy. Eivätkä silmät harottaneet enää ollenkaan.

Jos olisin tuossa tilanteessa lähtenyt jollain kriittisellä mittarilla mittaamaan markkina-arvoa, se ei olisi ollut jannulla kovin korkea. Hän oli tapaamishetkellä työtön tai lomalla, kuten hän ajanjaksoa nimitti. Muutenkaan hän ei puhunut kovin dynaamisesti urasuunnitelmistaan.

Minä ja ystäväpiirini taas liihotimme suhteellisen nousujohteisilla urillamme. Todellisuudessahan tuo kesä oli ainoa kesä, jonka mieheni työttömänä vietti – tämäkin on tärkeä muistaa. Hyväitsetuntoiset ihmiset eivät liikaa selittele, miltä asiat kuulostavat tai näyttävät. Eivätkö yritä saada kuulostamaan itseä paremmilta kuin ovat. Ja usein he ovat juuri sellaisia, Esan tapaisia hyviä tyyppejä, jonka hyvälle meiningille ja olkapäälle osaa antaa arvon perusarjen keskellä.

Onneksi olin jättänyt tuona iltana kaikenmaailman mittarit kotiin. Juttelimme bussipysäkillä niin keskittyneesti, että jossain vaiheessa juna Helsinkiin oli mennyt.

Toivottavasti Aliisakin malttaa pysyä tuolla asemalla avoimin mielin vielä hetken.

Syksyllä nähdään muitakin katsottavia ohjelmia kuin Ensitreffit;  MUST SEE-lista syksyn tv-tarjonnasta täällä.

Viimeiset viikot on tuntunut, että kuherruskuukausi töiden suhteen on loman jälkeen vietetty. Taas mennään täysillä! Arjessa liikuntarutiinien lisäksi vanha kunnon teevee on kyllä paras nollauskeino, joka saa ajatukset oikeasti pois työasioista. Olen myös suuri aikakauslehtifani, mutta välillä huomaan, että niitä lukiessa alan liikaa miettiä työjuttuja. Joten teevee it is! Kaikkine olomuotoineen.

Näille ohjelmille olen raivannut tänä syksynä vapaa-ajan röhnötys-kalenteristani tilaa.

Koko perheelle

1. Idols 13.9 alkaen Nelonen

Ruutuun saapuvista talent-ohjelmista olen eniten fiiliksissä juurikin tällä viikolla alkavasta Idolsista. Kautta aikojen juurikin tuotannon ensimmäiset jaksot ovat olleet niitä viihdyttävimpiä ja odotan innolla, että myös meidän lapset pääsevät tutustumaan formaattiin. Meillä on ollut viimeisen parin vuoden ajan usein juuri talvikaudella joku ohjelma, jota koko perhe on katsonut (paitsi pienin ja iskä). Idols tulee keskiviikko ja torstai -iltaisin. Ohjelman alkaminen tuntuu freesiltä; toivottavasti kanava ei puhkikuluta ohjelmaa liian monella kaudella. Idols kerran viidessä vuodessa tahti on tämän kokoisessa maassa just hyvä!

Illanviettoihin

2. Vain elämää perjantaisin Nelonen

Vähän haukottelin All Stars Vain elämää -julkaisulle, mutta niin vain viime perjantain Cheek-jakso imaisi minutkin mukaansa. Katsoin perään Ruudusta  vieläJari Sillanpään jakson. Sen verran voin paljastaa, että ehkä kiinnostavammat versiot saatettiin nähdä Cheekin päivänä (olihan moni tuona päivänä kuululla epämukavuusalueellaan).

Mutta kiinnostuneena kuuntelin samojen tyyppien juttuja, joista osan olin kuullut tai lukenut useaan otteeseen. Satulinnan taika toimii yhä! Parhaimmillaan ohjelma toimi kuitenkin seuraavan iltana Ruudun kautta, kun kaveriperhe oli kylässä. Seurustelun lomassa oli kiva analysoida ja kuunnella kappaleita.

Puolison kanssa

3. Liar 12.9 HBO Nordic

Yhteisten sarjojen ja elokuvien löytäminen onkin meillä haastavaa, sillä makumme televisio-ohjelmien suhteen ei voisi olla enempää erilainen. Minua ahdistaa miehen rikossarjat ja tylsistyttää jalkapallo. Hän ei voi sietää Ensitreffit alttarilla -ohjelmien tapaisia realityjä. 

 Katsoimme yhdessä Affair -sarjan jaksot, joten ajattelin myydä miehelleni HBO:lla 12.9 ensi-iltansa saavan Liarin. Ainakin ennakkoon katsomani jakso vaikutti lupaavalta. Tykkään, että asioista näytetään useampikin kuin yksi puoli.

Liar-sarjassa hiljattain eronnut Laura (Joanne Froggatt) on fiksu ja työlleen omistautunut opettaja, jota epäilyttää palata takaisin treffimarkkinoille. Andrew (Iaoan Gruffud) on puolestaan maineikas kirurgi, jonka poika käy samaa koulua, jossa Laura opettaa. Laura ja Andrew ihastuvat toisiinsa välittömästi ja menevät treffeille. Kumpikaan heistä ei osaa aavistaa, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia heidän kohtaamisellaan on heihin ja heidän perheisiinsä.

Totuus ja seuraamukset kulkevat käsi kädessä tiivistunnelmaisessa jännityssarjassa, jonka ovat luoneet BAFTA- ja Golden Globe -ehdokkaina olleet tuottaja-käsikirjoittajat. 

Yksin kyhjötykseen

4. Siskonpeti 21.9 YLE

Ensitreffit alttarilla -ohjelman lisäksi Siskonpeti kuuluu niihin sarjoihin, joita katson ihan keskenäni. Koska lapset ovat liian pieniä ja mies ei tajua. En naura vedet silmissä ohjelman sketseille, mutta tykkään sen tarjoamasta samaistumispinnasta huumorilla höystettynä. Usein hymähtelen. Toivottavasti tällä alkavalla kolmannella kaudellakin.

Kannattaa(ko) odottaa 

5. The Crown 8.12 Netflix

Hih, tiedän jo mitä teen joululomalla! Brittihovin elämää ja maan politiikkaa koukuttavasti kuvaava The Crown saa onneksi jatkoa (sarjan luoja on väläytellyt sarjasta jopa kuuden tuotantokauden mittaista). Sarjaa seuratessa minulla on huono tapa googlailla, mites tämä menikään ja kuka tämä nyt olikaan. Mutta lasketaan sivistäväksi viihteeksi.

Miksi?

Maikkarin Katsomoa on niin hankala käyttää?

Ennen kirjautumistakin (joka nykyään vaaditaan) oli herran hallussa mikä selain ja päivitykset tukivat tuota sivustoa (sain välillä näkymään yhdellä padeista). Jotkut tunnukset olen television kautta kerran luonut, kun nykyään yritän päästä sisään, systeemi herjaa. Aika turhauttavaa! On jäänyt katsomatta vielä kokonaan Jenni Pääskysaaren juontama Meidän tarina, jossa julkkispariskunna maskeerataan 60 vuotta vanhemmiksi (superkiinnostavaa). Samoin Atlantin yli -sarjan viimeinen jakso on näkemättä. Treffit alttarilla katson aina reaaliajassa, eli nyt!

Tunnelmallisia syysiltoja!