Ystävä ei saa olla henkilökohtainen terapeutti, vaikka ystävyys onkin parhaimmillaan terapeuttista

Ystävyys on terapeuttista, mutta ei terapiaa.

Joulupaketteja vaihtaessa istutaan tunteja ja syödään liikaa pipareita. Puhutaan kaksi tuntia puhelimessa arki-iltana, kun lapset nukkuvat ja miehet ovat työmatkoilla. Juodaan kerran keväässä iloiset humalat ja avaudutaan. Juodaan liikaa keikalla kesäyössä ja soitetaan seuraavana päivänä mitä tapahtui?

Tarjotaan yöpaikkaa ja hoidetaan lapsia, kun maailma kaatuu päälle. Tunnetaan ystävän maku niin hyvin, että viedään tuparilahjaksi  samanlainen ulkolyhty. Yritetään pysyä yhdessä kasassa, kun elämä näyttää pelottavalta. Itketään yhdessä ilosta, kun se näyttää kauneintaan.

Se, että on ystäviä, joiden kanssa tuntuu, että aika kuluu siivillä ja juttua voisi jatkaa ikuisuuksiin – jota kliseisesti voikin, vaikka näkisi seuraavana päivänä tai vasta vuoden kuluttua.

Ystävät, joiden kanssa on viime vuonna voinut jakaa muun muassa yllä lueteltuja kokemuksia, minulla on suurimman osan kanssa takana pitkä historia.

Ennen joulupaketit tosin saatettiin vaihtaa pikkujouluhumussa. Eri paikkakunnalla asuvan ystävän kanssa puhelu saattoi kestää tenttiin lukemisen ohessa viisi tuntia (DNA:lla oli tarjous, että yhdelle tyypille sai valita puheaikaa niin paljon kuin halusi)!

Juotiin iloiset humalat joka viikonloppu ja avauduttiin! Juotiin liikaa keikalla kesäyössä ja soitettiin seuraavana päivänä, että mitä tapahtui? (jotkut asiat tiettyjen ihmisten kanssa eivät muutu) Haettiin toinen yökylään, kun sydänsurut tuntuivat musertavilta. Kierrettiin Suomea tanssikeikoilla ja juotiin liikaa energiajuomia, jotta saatiin auto pysymään aamuyöllä tiellä. Haettiin taksilla bensaa, kun se loppui kesken Länsiväylällä.

Kasvettiin yhdessä aikuisiksi, nyt kasvetaan kovaa vauhtia kohti keski-ikää.

Aito ystävyys tarvitsee paljon jaettuja kokemuksia.

Mun ystäviä yhdistää se, että osaamme kunnioittaa toistemme rajoja. Jokaisesta mun ystävästä tiedän, että he eivät dramatisoi turhaan; jos joku pyytää apua, käytän siihen aikaani mielelläni, koska tiedän että tarve ja hätä on todellinen. Olen jopa otettu jos joku ystävistä kääntyy puoleeni; pidän sitä luottamuksen osoituksena.

Draamakuningattaret ja energiasyöpöt ovat jääneet ajan myötä.

Olen ollut itse aina aika itsenäinen tyyppi ja aika usein koitan selvitä itse. Joskus tilanne on voinut  mennä ennemmin siihen pisteeseen, että ystävä ehtii huomata hätäni, ennen kuin tohdin sillä ketään vaivata. Olkoonkin, että tiedän jokaisen noista tyypeistä olevan kuulolla, jos todella olisi sellainen paikka ja tietysti olen sellaisissa tilanteissa myös ystävien puoleen kääntynyt.

Ajattelen myös, että kaikilla meillä on omat kiireemme ja taakkamme, ystävä ei saa olla henkilökohtainen terapeutti 24/7! Mun ystävät ovat sellaisia, vaikka heillä olisi kriisi päällä, niin varmasti jossain kohtaa puhelua tai tapaamista, hän haluaa tietää myös mitä mulle kuuluu. Vastavuoroisuus ja se, että haluaa ystävälle aidosti hyvää yhdistää mun ystäviä.

Hämmästyn joka kerta, miten fiksuja, pirun hauskoja ja aidosti hyväntahtoisia ne ovat. Mun rakkaat ystävät!

Hyvää ystävänpäivää!

Psst. Hotelliyön arvonta suoritettu ja arpaonni suosi minnaprusti! Huhuilen myös Instan puolella.