Anni Hautalan omassa farkkumallistossa on myös yksilahkeisia vaihtoehtoja.

Hameihminen? Joka syksy kun työt alkavat käyn ostamassa kahdet uudet mustat housut. Samasta kaupasta ja samaa mallia. Ne kestävät hyvinä juuri sen vuoden. Sen jälkeen siirrän ne aina vapaa-ajan mallistooni.

Lisäksi vaatekaapissa on kahdet farkut. Voisin sanoa, että pelaan 99% prosenttisesti työsyksyn näillä neljillä housuilla. Vaatekaapin ylähyllyllä odottaa toki kahdet farkut, jotka olen viisi vuotta ajatellut mahduttavani jouluun mennessä jalkaani, mutta niin sanottuja tavoitehameita siellä on pyöreät nolla kappaletta.

Minulla on ollut vuosikausia vaatekaapissa yksi musta nahkahame, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Se on ainoa hameeni, jonka omistan.

En tiedä, miten näin on käynyt. Välillä kun juoksen työkeikoilla, mietin että nämä tilaisuudet olisivat oivia jollekin tyypille joka rakastaa pukeutumista. Arkena sen miettimisille jää vain liian vähän aikaa. Kai musta nahkahame on tuntunut vain yksinkertaisesti noin arkiaamuina liian vaikealta vaihtoehdolta.

Kun kuvasimme Anni Hautalaa Me naisten kansijuttuun, tutustuin samalla Annin Very Nicen kanssa tekemään farkkumallistoon. Sieltä löytyi monta hametta, joiden olemassa olon olin unohtanut. Itse asiassa lukioajan koko kavalkadi oli mallistossa; polviin ulottuva farkkuhame, ihomyötäinen farkkuhaalari, samettihame ja farkkumallinen esiliina! Mulla oli ollut aikanaan nuo kaikki ja lukiossa – ja niitä myös ahkerasti käytin.

Paitsi tuo farkkuhaalari taisi olla enemmän perusbaariasu 2000-luvun alkupuolella.

Sain mallistosta testiin farkku- ja samettihameen. Hameet, jotka arvelin, että ne passaisivat hyvin vaihteluksi farkkujen tilalle. Nuo tuntuivat hameilta, jotka on helppo kiskaista pyöräilyhousujen tai myöhemmin syksyllä paksumpien sukkahousujen kanssa töihin. Tällä viikolla farkkuhame on ollut jo kahtena päivänä päällä ja tämä salsahame on ihana! Joten alku on lupaava.. Ehkä minustakin tulee vielä hameimmeinen!

Kumpi ylläolevista hameista on sinun suosikki? Haluaisitko voittaa sen itsellesi?

Toimi näin: Seuraa Instagram-tiliäni @gaalanainen ja kerro lempihameesi kommenttikentässä. Arvon vastanneiden kesken oman lempparihameen ehkä juuri sinulle.

Meibijees vai miten se nyt meni.

Ihanaa viikonloppua!

Hameet ja Very Nicen valkoinen paita saatu. Niiden hinnat ja tilaus täältä. Kuvissa olevat vaatteet kaikki S-kokoa.

Elokuussa monilla alkaa arki, mutta samalla kesän juhlakausi jatkuu. SE tarkoittaa täyttä kalenteria.

Nukuin viime yön vähän huonosti. Yleensä niin käy aina, jos tiedän, että pitää herätä aamulla aikaisin. Tämä saattaa tuntua joistakin liioitellulta, sillä toimistoni on kotona makuuhuoneen vieressä. Työmatka oli eilenkin aamulla noin seitsemän metriä.

Sunnuntaina meillä viettiin arkeen paluu juhlaa siivoamalla, katsomalla päiväkotiin ja kouluun syysvaatteet (taasko meni vuosi?) ja valmistamalla tämän viikon ruuat valmiiksi.

Lisäksi pyörittelin kalenterin viikkosuunnitelmia parinkin viikon päähän. Lopulta mies tuskastui, kun luettelin kyydityksiä ja päiväkotiin viemisiä. Sopiiko jos sanot aina edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä tapahtuu?

Mieheni on luonteeltaan tyyppi, joka ajattelee aina, että asiat kyllä järjestyvät. Minun taas tekisi mieli karjua, että kai ne järjestyvät, kun joku niitä tässä järjestää.

Kyllä minäkin pohjimmiltani tiedän, että ne järjestyvät. En vain pysty relaamaan ennen kuin tiedän miten, monelta ja kenen toimesta. Kun nämä selkeitä, pystyn näiden aikataulujen reunaehdoilla relaamaan. Silloin en taas pidä niistä yllätyksistä, koska sellaiset tarkoittavat käytännössä yötöitä.

Laskeskelin, että olen onnistunut spottaamaan tähän elokuulle viisi pidempää haastattelua, kirjan esimateraalin viimeistelyn sekä reilu kymmenkunta palstakeikkaa (ihana kun ne alkoivat taas!). Lisäksi tällä blogirintamalla on luvassa uusia tuulia, joihin piti varata aikansa.

Laiska se töitään luettelee, mutta kun järjestettävänä on viikonloppuisin kolmet lasten juhlat sekä visiittejä rippi -ylioppilas- sekä syntymäpäiväjuhliin, spontaaneille hommille ei nyt vain jää sijaa.

Olen sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa kalenterinatseilu ei ole liioteltua!

Tätäkin on se freelancer-yrittäjän vapaus; helleviikonloppuna kirpaisi hitusen painaa töitä, vaikka onneksi ehdin molempina päivinä myös aurinkoon.

Olen myös sitä mieltä, että harvoin antoisimmat asiat elämässä ovat niitä helpoimpia. Äitiys ja intohimotyö; nyt elokuussa niiden molempien eteen vaaditaan enemmän, kun kaikki taas alkaa.