Hae
Gaalanainen

Valo joka ei kadonnutkaan -kirja kertoo Varpu Hintsasen elämänmittaisen selviytymistarinan ja opetti myös tekijäänsä

Valo joka ei kadonnutkaan -kirja on viimein valmis.

Jokainen kirjoja tehnyt tietää, että nämä ovat sen verran kokonaisvaltaisia hommia, että näihin ei lähdetä kevyin perustein. Itse ajattelen, että jos tarina kiinnostaa itseäni, ja haluan kuulla siitä syvemmin ja lisää, se kiinnostaa myös muita.

Joskus, kun pöydällä on paljon vaihtoehtoja, täytyy uskoa vain omaan tunteeseen. Sellainen minulle tuli Varpu Hintsasesta ja hänen tarinastaan. Ja nyt se on kirjan muodossa valmis; Valo joka ei kadonnutkaan (WSOY) julkaistaan 28.7.

Elämänmittainen selviytymistarina

Kirjan yksi keskeinen aihe on rankka. Kun Varpun Senja-tytär kuoli kolmen vuoden sairastamisen jälkeen syöpään, joutuivat mielentaidoista luennoineen Varpun omat opit kovimmalle koetukselle. Valo joka ei kadonnutkaan on paitsi lähes koko Varpun elämänmittainen selviytymistarina, se on myös Hintsasen uusioperheen tarina ja muistutus siitä, miten jokainen päivä pitäisi olla juhlapäivä. Se on kertomus paitsi surusta, mutta myös toivosta ja kiitollisuudesta.

Olen kirjoittanut aikaisemmin yhden kirjan (Anne Kukkohovin elämäkerran). Kaksikymmentä vuotta psykiatrisena sairaanhoitajana toimineelle Varpulle kirja on ensimmäinen ja monella tavalla ainutlaatuinen.

Jokaisesta kirjaprojektista oppii paljon, uskallan väittää, että tästä opin erityisen paljon.

Olen itsekin tämän kirjareissun aikana oppinut paljon lisää sellaisista käsitteistä kuin aikaikkunan kaventamisesta, pärjäävyyden panssarista, rajoittavista uskomuksista, merkityksellisyyden merkityksestä. Elämästä, jonka ei tarvitse olla joko tai, vaan on olemassa myös sekä että. Ja siitä, miten emme voi valita siitä mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita miten niihin suhtaudumme.

Valo joka ei kadonnutkaan – ennakkotilattavissa

Vaikuttava. Sillä tavalla kuvailisin Varpu Hintsasta, jolle olen kiitollinen, että tätä pyysit tekemään, ja jonka kanssa kirjaa on yhdessä tehty. Matkan aikana on menty tunnelmasta toiseen; vedet silmissä on naurettu ja itketty. Minulla on vahva ja luottavainen olo, että lopputulos on vaikuttava ja koskettava. Ehkä jopa lukijalle yhtä elämää mullistava kuin sen tekijällekin.

Tuntuu uskomattomalta, että kirja on nyt ennakkotilauksessa, ja se julkaistaan jo kolmen kuukauden kuluttua. Jokainen jota kiinnostaa inhimilliset ihmiskohtalot, valot ja varjot, suosittelen kirjaa lämpimästi. Eikä noista tunne- ja mielentaidoista, joita tarinan kautta välittyy, ole haittaakaan ollut.

Ennakkotilaus täältä.

 

 

Kevään sisustusextra osa 1: Uusi lamppu huutaa uutta sohvaa – kehtaako viisi vuotta vanhasta luopua?

Viisi vuotta haaveilua, nyt uusi lamppu on katossa. Juuri kun olin saanut Artekin Aallon Mehiläispesän tilattua tuli vastaan ihan perinteisessä Maskun mainoksessa ruskea nahkasohva. Yhtäkkiä tajusin, että tuo oli se viimeinen silaus (ok muutamia tauluja lukuun ottamatta, mutta niistä lisää myöhemmin), joka täydentäisi koko yläkerran sisustuksen. Elementti, jota olin tietämättäni etsinyt. Kun saimme uuden lampun kattoon, niin se suorastaan huusi parikseen tuota ruskeaa nahkasohvaa.

Keltainen seinä vai uusi sohva?

Kun olin tilannut lampun, ajattelin että maalaisin olohuoneen seinän keltaiseksi. Mutta jotenkin sisustussilmäni sanoo, että jos tilaisin ruskean nahkasohvan ja maalauttaisin seinän keltaiseksi, niin sitten olisi liikaa sinappia. Ja tykkään kuitenkin tuosta vanhasta mintusta, jota on kylppäreitä ja eteistä lukuun ottamatta joka huoneessa yksi seinä.

Keltainen seinä vai uusi ruskea nahkasohva?

Joten olen vaiheillut. Kysyin Instastoriesissa sohva vai maalaus, niin reilut 300 äänestänyttä (81%) oli sitä mieltä, että uusi sohva. Ehdotettiin myös sohvan verhoilua keltaiseksi ja huonejärjestyksen muuttamista. Tiesittekö muuten, että keltainen ja harmaa ovat kevään viralliset trendivärit, eli ihan sattumalta tässä pyöritään nyt aallonharjalla. Maailmanlaajuinen värijärjestelmä Pantone nimittäin nimesi juurikin harmaan (ultimate grey)  ja keltaisen (illuminating yellow) kevään virallisiksi trendiväreiksi. Jostain syystä näin korona-aikaan tuo keltainen on houkutellut enemmän.

Uusi lamppu ja pari muuta menoerää

Moni laittoi Instagramissa, että haluaa kuulla, miten sohvasaaga päättyi. No vielä ei ole uutta sohvaa myöskään siitäkään syystä, että tuli muutama yllätysmenoerä (kuten omakotitalossa aina). Yläterassille on tulossa reilun parin tonnin remontti, jonka normaalisti maksaisi kai talon rakennusliike, koska kymmenen vuoden takuu, mutta selvisi, että se on mennyt konkkaan – siis rakennusliike, me ei ihan vielä, ellei tämä koronakurimus jatku nyt ikuisesti. Yhtäkkiä meillä myös meni rikki mikro ja liesituuletin, joten ne piti vaihtaa viikonloppuna. Joten laskeskelin, että jos jätän eläkesäästöt tässä kuussa tekemättä (aina fiksu valinta), mulla olisi sittenkin vain osa tuosta sohvarahasta koossa ja Maskun alennus taitaa loppua tällä viikolla..

Aloin myös vaiheilla; onko ok vaihtaa hyvä sohva viiden vuoden jälkeen? Siis ihan ekologisesti ja näin konmarittajana. Olen aina ollut innokas sisustaja ja hävettää, miten monta sisustustyyliä olen käynyt läpi kotoa muuton jälkeen. Sohvakin on tainnut vaihtua sen vähintään viiden vuoden välein? Tämä harmaa sohva taitaa olla viides, jonka olen ostanut. Ja muutin kotoa 18 vuotta sitten… Tähän nykyiseen kotiin olen yrittänyt tehdä huonekaluissa mahdollisimman ajattomia valintoja. Sellaisia, jotka kulkevat mukana koko loppuelämän. Uskon, että tuo sohva voisi olla sellainen. Vielä kuukausi sitten en tiennyt, että harmaa sohva näyttäisi, no harmaalta möhkäleeltä. Vaiheilu jatkuu.

Olkkari feat vanha lamppu.

Olkkari feat uusi lamppu.

Sisustusextra – pakko tehdä jotakin konkreettista

Sain tuossa viikonloppuna lähtemään kustantamoon yhden kirjan käsikirjoituksen, oon joka viikko haastatellut, säätänyt ja välillä etsinyt ajankohtiaset haastateltavat seurapiiripalstalle aikakauslehteen, kirjoittanut kymmenisen pitkää lehtijuttua ja muutaman lyhyemmän. Myynyt syksyn juttuja jo pitkälle lokakuuhun. Ainiin ja päivitellyt tätä blogia ja vetänyt läpi yhden kiusaamisehkäisykampanjan.

Kun koko ajan kirjoittaa ja samalla ideoi, myy ajatuksiaan, niin tässä kohtaa kevättä alkaa kaivata jotakin konkreettista tekemistä. Minulle pelkkä siivoaminen ei oikein riitä mielelkkääksi konkreettiseksi tekemiseksi, vaan siivoamisen yhteydessä sisustusinto pääsee muutaman kerran (yleensä näin keväällä ja joulun läheisyydessä) irti.

Kun moni toivoi tuon sohvasaagan yhteydessä Instagramissa laajempaa kotiesittelyä, ajattelin yhdistää kaksi kärpästä ja alkaa viikoksi sisustusbloggariksi. Eli kolmen postauksen sarja on näin kevään kunniaksi meiltä kotoa. Ehkä tästä tulee jopa joka keväinen perinne.

 

lue myös: Miksi saan pidettyä kalenterin järjestyksessä, mutta en kotia?