Elokuussa monilla alkaa arki, mutta samalla kesän juhlakausi jatkuu. SE tarkoittaa täyttä kalenteria.

Nukuin viime yön vähän huonosti. Yleensä niin käy aina, jos tiedän, että pitää herätä aamulla aikaisin. Tämä saattaa tuntua joistakin liioitellulta, sillä toimistoni on kotona makuuhuoneen vieressä. Työmatka oli eilenkin aamulla noin seitsemän metriä.

Sunnuntaina meillä viettiin arkeen paluu juhlaa siivoamalla, katsomalla päiväkotiin ja kouluun syysvaatteet (taasko meni vuosi?) ja valmistamalla tämän viikon ruuat valmiiksi.

Lisäksi pyörittelin kalenterin viikkosuunnitelmia parinkin viikon päähän. Lopulta mies tuskastui, kun luettelin kyydityksiä ja päiväkotiin viemisiä. Sopiiko jos sanot aina edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä tapahtuu?

Mieheni on luonteeltaan tyyppi, joka ajattelee aina, että asiat kyllä järjestyvät. Minun taas tekisi mieli karjua, että kai ne järjestyvät, kun joku niitä tässä järjestää.

Kyllä minäkin pohjimmiltani tiedän, että ne järjestyvät. En vain pysty relaamaan ennen kuin tiedän miten, monelta ja kenen toimesta. Kun nämä selkeitä, pystyn näiden aikataulujen reunaehdoilla relaamaan. Silloin en taas pidä niistä yllätyksistä, koska sellaiset tarkoittavat käytännössä yötöitä.

Laskeskelin, että olen onnistunut spottaamaan tähän elokuulle viisi pidempää haastattelua, kirjan esimateraalin viimeistelyn sekä reilu kymmenkunta palstakeikkaa (ihana kun ne alkoivat taas!). Lisäksi tällä blogirintamalla on luvassa uusia tuulia, joihin piti varata aikansa.

Laiska se töitään luettelee, mutta kun järjestettävänä on viikonloppuisin kolmet lasten juhlat sekä visiittejä rippi -ylioppilas- sekä syntymäpäiväjuhliin, spontaaneille hommille ei nyt vain jää sijaa.

Olen sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa kalenterinatseilu ei ole liioteltua!

Tätäkin on se freelancer-yrittäjän vapaus; helleviikonloppuna kirpaisi hitusen painaa töitä, vaikka onneksi ehdin molempina päivinä myös aurinkoon.

Olen myös sitä mieltä, että harvoin antoisimmat asiat elämässä ovat niitä helpoimpia. Äitiys ja intohimotyö; nyt elokuussa niiden molempien eteen vaaditaan enemmän, kun kaikki taas alkaa.

Koronakesän tapaamiset pienemmällä porukalla.

Kesäkuun ensimmäisenä perjantaina kaverilta tuli viesti; tervetuloa huomenna koronakesän juhliin juhlimaan nelikymppisiä!

Apua.Tällaistako tämä nyt olisi, koronakevään jälkeinen, varovainen koronakesä? Tapahtumia, juhlia päivän varoitusajalla?

Ja toisaalta myös mahdollisuuksia osallistua päivän varoitusajalla niinä arvokkaina kesäviikonloppuina, jotka olin normaalisti huolella aikatauluttanut viimeistään vappuna.

Mutta olimme ja elimme ne syntymäpäiväjuhlat päivän varoitusajalla, kuten myös kotijuhannuksen jouluna sovitun maalaisjuhannuksen sijaan.

Päivänä, jolloin kirjoitin kustannussopimuksen, oli yksi kesän harvoja hellepäiviä. Päätin pitää torstain ja perjantain hellevapaata, sillä kiitos ja kirous koronan, normaaleja kesätapahtumia ei järjestetty. Tällaista hellevapaata en ollut itselleni koskaan aikaisemmin myöntänyt, mutta sen verran realisti olin, että tajusin kyllä, että kovin montaa näitä ei kesässä keskimäärin edes tulisi (ja tulikin myös niitä sadepäiviä, jolloin ehdin tehdä nuo oman hellevapaan rästityöt myöhemmin).

Poikkesin siis tuolloin kustannussopimuksen kirjoittamisen jälkeen ystäväni liikkeeseen ostamaan kukkaseppelettä. Lopulta jäin paistattelemaan päivää toisen kaverini kanssa liikkeen edessä olevalle terassille. Siinä istuimme ja juttelimme koko kevään edestä, lämmin kesäilta helli.

Tänä kesänä ei tullut festareita, etukäteen kalenteriin upotettuja neli- ja viisikymppisiä, ei perinteisiä kesäreissujakaan. Mutta tuli spontaanit terassijuhlat, synttäreiden sijaan juhlatoimikunnan kokous ja lopuksi järjestimme Varjofestarit ensimmäisen kirjahaastattelupäivän jälkeen Klaus K -hotellissa ja ympäri Helsingin diskoteekkejä.

En tiedä, kuinka kauan spontaanimmat juhlat ovat uusi normaali. Kalenterin orjalle ne ovat tehneet hyvää, mutta hieman kuluttaneen festaroinnin jälkeen olen nyt oikein valmis palaamaan normaaliin kalenterin mukaan elettävään syksyyn.

*Muutaman empiirisen kokeilun kautta päädyin muuten siihen, että baarit voisi mennä yhdeltä kiinni. Tai jos edes siihen saisi valomerkin, joka kehottaisi yli 35-vuotiaita lähtemään tuossa kohtaa kotiin.

*Hotelliyö saatu

–