Vielä kaksitoista vuotta sitten minulla oli vain vähän mielikuvia Järvenpäästä. Nykyään yksi lempipaikkojani täällä on Rantapuiston alue.

Kaksitoista vuotta sitten näihin aikoihin googlailin ahkerasti.

Espoo asuinalueet. Pakila. Munkkiniemi. Vantaa asuinalueet. Järvenpää asuinalueet.

Minulle kävi kuten monelle muullekin. Olin vasta saanut esikoiseni, eikä Helsingin keskusta houkutellut asumaan lapsen kanssa. Hintataso isompiin asuntoihin tuntui älyttömältä, nuoruusvuosien jälkeen teki mieli saada ympärille tilaa.

Toisaalta halusin, että Helsinki pysyisi sekä fyysisesti, että henkisesti lähellä.

Kaverini ja työni olisivat pitkälti jatkossakin siellä.

Olen kasvanut Iisalmessa, keskisuuressa pikkukaupungissa, josta on Olvi, Juhani Aho sekä Keke Rosberg. Kaupungilla on selkeä identiteetti ja maamerkit; on yksi kulttuurikeskus, yksi jäähalli, yksi lukio (tai siis lyseo). Harrastuspaikat ovat lähellä, koulumatkat sujuvia.

Kun sain oman lapsen aloin kaivata jotain samankaltaista, selkää ja pienempää. Siksi Järvenpää alkoi houkuttaa,vaikka tunsin jollain tavalla vain kaksi siellä asuvaa ihmistä. Järvenpäästä tuli mieleen Sibelius. Joten siksikin päädyin keskustelupalstoille, jonka kautta yritin saada kuvaa Järvenpäästä. Hyviä alueita junaradan äärellä? Järvenpää ja lasten koulut? Järvenpää ja lasten harrastukset? Junamatkan kesto Helsinki-Järvenpää?

Keskustelupalstoilta kaupungista sai sekalaisen kuvan, kuten keskustelupalstoilta yleensä. Osa kommenteista on asiallisia, osa suhteettoman tuomitsevia ja liioiteltuja. Yritin rakentaa kuvaa niiden sekä muutaman kaupungissa asuvan tuttuni kautta.

Mitä enemmän tein salapoliisityötä, sitä enemmän innostuin. Suora ruuhkajuna Helsinkiin kestää puolisen tuntia ja niitä menee kaksi tunnissa. Ruuhka-aikoihin useammin ja nopeammin. Järvenpää oli myös selkeästi oma kaupunkinsa, jossa oli oma lukio, Ainola sekä paljon ulkoilualueita. Lasten harrastusmahdollisuudet olivat lähellä sekä monipuoliset; kouluja ja päiväkoteja oli jokaisella asuinalueella, jotka ulottuivat junaradan viereen.

Aloin ihmetellä autolla ja bussissa ruuhkassa kulkevia kavereitani; miten kukaan muu ei ollut keksinyt tätä?

Luotan isoissa asioissa intuitioon. Jos joku tuntuu oikealle, niin toimin nopeasti. Meillä kävi myös tuuri, sillä taantuma oli polkenut asuntojen hintoja alas. Saimme uuden viiden huoneen ja keittiön asunnon Kinnarista suhteellisen edullisesti.

Marraskuussa 2008 alkoi uuden elämän rakentaminen. Tutustuminen Järvenpäähän ja järvenpääläisiin – meihin muihin junan tuomiin ja myös monen polven paikallisiin.

Näiden vuosien aikana minua on aina kiinnostanut, miten tänne on päädytty. On ollut myös kiva kuulla ulkopaikkakuntalaisten mietteitä siitä, miten he näkevät Järvenpään.

ARVONTA! Olisi kiinnostava kuulla sinun näkemyksesi; millainen paikka Järvenpää on asua? Mikä täällä on hyvää? Mitä kehittäisit? Ja ulkopaikkakuntalaisilta olisi kiva kuulla, millaisia mielikuvia teillä liittyy Järvenpäähän! Vastaa kommenttikenttään tai Instagramiini gaalanainen – samaisen kuvan alle kun tuossa ylhäällä. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi Keskon 50e lahjakorttia, jotka maailman paras ruokakauppa, eli Järvenpään Citymarket on lahjoittanut arvottavaksi. Jos olet Instagramissa otahan seurantaan @kcmjarvenpaa ja @gaalanainen.

Postaus on tehty yhteistyössä Järvenpään kaupungin ja Järvenpään Citymarketin kanssa.

Yrittäjä yrittää lomailla.

Koska työnteko on ollut viimeisen neljä kuukautta hyvin katkonaista ja moni projekti siirtyi syksylle, niin ajattelin, että en viitsi pitää lomailla ollenkaan. Yrittäjän lomat ovat aina omanlaisiaan, kun sen ansiot on jollain tavalla saatava myös kokoon, jotta lomailu edes onnistuu.

Keväällä kun kaikki oli pysähdyksissä, tuntui myös, että en edes tarvitse lomaa ikuiselta tuntuvan kotoilun keskellä. Minäkin halusin töihin, nähdä haastateltavia muutakin kuin tietokoneen ruudulta.

Kun kesäkuussa työtahti alkoi normalisoitua ja syksy näyttää täydemmältä kuin koskaan, niin päätin, että jos tilaisuus tulee, yritän juonia parin viikon vapaan johonkin väliin.

No se väli on tässä vähän venähtänyt, mutta huomisesta pidän viikon tauon myös sähköpostin kyyläämisestä.

Enkä suojele tällä pelkästään omaa jaksamistani, vaan myös lapsia. On nimittäin aivan järkyttävää miettiä, että he ovat koko kevään nähneet äitiään lähinnä nenä kiinni koneessa niin hetkinä, kun huomio ei ole ollut heidän tekemisissä tai kouluhommissa.

Moni etätyöläinen lienee huomannut kevään aikana saman, kun korona pakotti larppaamaan yrittäjää; kotona työskenteleminen on kokonaisvaltaisempaa. Työtä ja vapaata on vaikea erottaa, siksikin päivät venyvät. Siksi sellainen happitauko, jolloin ei tarvitse koskea tietokoneeseen edes siihen viikkoon, on henkisesti hyvin helpottavaa. Eli vastaus postauksen kysymykseen; minä ainakin raskin lomailla nyt viikon.

Varuiksi vien heti huomenna tietokoneen huoltoon, sillä i-kirjain on alkanut irrota irti näppäimistöstä joka toisella painalluksella.

Ehkä sekin on loman tarpeessa!