Aika usein minulta kysytään, millainen se ja se julkisuuden henkilö on. Yksi ihmisiä eniten kiinnostavimmista tuntuu olevan laulaja-lauluntekijä Lauri Tähkä. Olen muotoillut sen jotenkin näin; Lauri Tähkä on livenä todella karismaattinen ja maanläheisen oloinen, ehkä alkuun vähän tarkkaileva, mutta johonkin maailman aikaan vielä suhteellisen avoin, tosi mukava. Yleensä haastateltavana todella intensiivinen. Läsnä niin kuin areenoita täyttävillä karismaattisilla ihmisillä on tapana.

Tällainen intensiivinen ja karismaattinen mies nähtiin eilen myös Helsingissä Bolt-areenalla, jossa Lauri Tähkä teki uransa viimeisen keikan. Ura Lauri Tähkänä päättyi 25 vuoden jälkeen.

Mutta sitten on Jarkko Suo. Hänestä en tiedä mitään.

Näissä juhlissa ei itketä – paitsi vähän

Lauri Tähkää on helppo rakastaa, sen tunsin itsekin eilen. Yleisöä oli paikalla 13 000, joista ehkä valtaosa keski-ikäisiä naisia. Illan aikana kuultiin kappaleita Elonkerjuun ajoilta Tähkän kahteen viimeisimpään kappaleeseen, joiden yhteydessä hän kertoi Lauri Tähkä uran päättämisestä.

Haastatteluja hän ei ole antanut ainakaan kahteen viimeiseen vuoteen, vaan Tähkä on keskittynyt kertomaan ajatuksiaan laulujensa kautta.

Mä haluun elää niin
Et mä herään aamuihin vapiseviin
Jotka ei enää menneessä pitele kii
Mä haluun olla haamuista vapaa
Onnee mun lasissani
Silkkiä, pellavaa, kaikki on valmiina
Kattanut kolmelle oon

Tervetuloa, uudet vieraat
Toivo, rakkaus ja elämä
Puhdas pöytä, uudet vieraat
Vanhat saavat lähteä
Näissä juhlis ei itketä

Vai puhuuko Näissä juhlissa ei itketä -kappaleessa Jarkko Suo?

No kyllä aika moni näytti eilen itkevän ja itsekin myötäliikutuin, kun Lauri puhkesi kyyneliin Mä en pelkää -kappaleen jälkeen.

Ristiriitaisesta hahmosta kansan rakastamaksi tähdeksi – ja takaisin

Lauri Tähkä on aina herättänyt mielipiteitä. Pitkään häntä rakastettiin tai vihattiin. Välimuotoja ei tuntunut olevan varsinkaan Elonkerjuun aikana ja juuri sen hajoamisen jälkeen. Itse olen haastatellut Tähkää eniten juuri tuossa taitekohdassa, myötäelin myös hänen nousunsa – viimein koko kansan rakastamaksi tähdeksi – Vain elämää -ohjelman myötä.

Itselle Tähkän myöhäisemmän soolouran kappaleet ovat olleet aktiivisesti kuuntelulistalla; Mä en pelkää, Nukkuvat aamut, Väkevänä niin kuin metsä, Palavaa vettä ja Jääkukkia kuultiin eilen konsertissakin. Jäin itse kaipaamaan Mun maailma– ja Kaikella on tarkoitus -kappaleita. Mutta se, että suosittuja kappaleita on valittavaksi asti, kertoo myös artistin uran laajuudesta. Oletus oli, että konsertti päättyy Tähkän Spotifyn perusteella kuunnelluimpaan hittiin Morsiameen, mutta sen jälkeen syyskuun lämpimässä illassa kuultiinkin vielä Sinä olet minun (jonka Erin esitti Tähkän tuotannosta Vain elämää -ohjelmassa).

Niin sanotusta musiikkieliitistä kutsuvieraskatsomossa istuivat ainakin laulajakollega Anna Puu ja tuottaja Jukka Immonen, jotka molemmat ovat tehneet Tähkän kanssa yhteistyötä. En tiedä, miten moni oli jäänyt saapumatta kesken olevan Tähkän seksuaalirikosoikeudenkäynnin vuoksi, joka kaatui käräjäoikeudessa, mutta sai jatkokäsittelyluvan hoviin. Bolt-areenalla oli paikalla maan suurimmat mediat, ja pikakyselyn mukaan useammassa toimituksessa oli tehty päätös, että tämän hetken perusteella Tähkä on syytön, sillä asian käsittely on kesken.

Oli totuus kumpi tahansa, niin tapahtuma ja sen seuraukset ovat surullisia ja kohtuuttomiakin sille, joka on todellinen uhri.

Tähkän uran merkittävyyden ja fanikunnan laajuuden vuoksi jäin miettimään, olisiko Tähkä ansainnut päätöskeikalleen suuremman lavan? Bolt-Areena on keikkapaikkana toimiva ja hyvä, mutta Tähkä on ison stadionin kokoinen artisti.

Tervetuloa uudet vieraat – ja Jarkko Suo

Lauri Tähkää – tai onko se sitten Jarkko Suo – ei ole koko uransa aikana viihtynyt seurapiireissä. Keikkapäivänä hän laittoi Instagramiinsa videon Turun saaristosta, jossa Tähkän mukaan monet hänet kappaleet ovat syntyneet. Tai ehkä siellä viihtyy Jarkko Suo, ja Lauri Tähkä oli se, jonka näimme lavalla?

Ehkä Tähkän osa viehätysvoimasta on syntynyt juuri tuosta meren äärellä viihtyvästä Jarkko Suosta. Suurimmissa tähdissä on avoimimmillaankin aina jotain selittämättömän salaperäistä.

Ehkä se selviää vielä, sillä tästä eteenpäin Lauri Tähkä jatkaa uraansa Jarkko Tapani Suona.

Minä ja Lauri Tähkä vuonna 2016 tekemässä Apu-lehden kansijuttua. Muutama viikko kuvauksisen jälkeen alkoi Vain elämää -ohjelma, joka teki Tähkästä koko kansan rakastaman tähden.

Nämä kappaleet kuultiin 7.9.2024 Bolt-areenalla:

1. Pauhaava sydän
2. Jääkukkia
3. Mä en pelkää
4. Ei kukaan tuu sulta tuntumaan
5. Väkevänä niin kuin metsä
6. Blaa Blaa
7. Aavikko
8. Juomaripoika
9. Keskiyön cowboy
10. Anna arpisten haavojen olla
11. Pojat on poikia
12. Palavaa vettä
13. Minun Suomeni
14. Mustaherukan tuoksuinen tyttö
15. Näissä juhlissa ei itketä
16. Lintu
17. Polte
18. Saat syttymään
19. Sua mä jaksan
20. Mattolaituri
21. Morsian
22. Sinä olet minun

*liput saatu

Hyvää Tammerfestien jälkeistä sunnuntai-iltaa!

Olen perinteisesti päättänyt noin kymmenisen vuotta kesäloman Tammerfesteille; artistihaastatteluiden jälkeen olen päässyt nauttimaan festareista. Olipa ihana koronavuosien jälkeen saada taas kesäloma tältä osin järjestykseen.

Kaksi syytä rakastaa Tammerfestejä

Erityisesti on kaksi syytä, miksi rakastan Tammerfestejä.

1. No ensinnäkin rakastan Tamperetta (haaveilen aina välillä muuttavani sinne) ja tamperelaisia (onhan mulla tamperelainen mies). Tammerfesteillä on kiva ja rento tunnelma, vaikka meitä ulkopaikkakuntalaisiakin sinne aika paljon änkee. Tänä vuonna juhlijoita oli 28 000.

2. Tammerfestit ovat silti juuri sopivan kokoinen festari. Ne ovat keskustassa, pääkonserttipaikalle Ratinaan kävelee hotellilta tai rautatieasemalta hetkessä. Festareiden VIP-alue toimii erittäin hyvin. Jonoja ei ole, ja istumaan pääsee käytännössä aina. Nostan hattua, että Tammerfestit eivät ole sortuneet lipunmyynnissä ahneuteen, vaan he ovat pitäneet esimerkiksi vippien määrän samana, vaikka perjantain sekä lauantain vipit oli myyty loppuun jo helmikuussa!

kannattaa olla ajoissa

Tämän jälkimmaisen laitan siis myös varoituksena; meidän seurueelle kävi nimittäin niin, että emme saaneet vippejä enää tuolloin helmikuussa ostettua lippuja kuin torstaille (jonka vipit myytiin nekin pian loppuun, kuten koko festareiden), joten mun work and fun järjestys oli tänä vuonna toinen kuin normaalisti. Kuulinkin, että moni oli ostanut vippinsä hyvissä ajoin vuoden 2022 festien jälkeen. Eli kannattaa seurata Tammerfestien sivuja ja somekanavia, jonne tulee syksyllä tiedot artisteita ja lipunmyynnistä.

Mutta kuten kuviasta saattaa nähdä,  tuli kyllä tuo fun-osuus lunastettua taas moninkerroin. Kiitos siis vielä festit ja timanttinen seurue, sekä seurueen ulkopuoliset. Nyt on hyvä aloittaa huomenna levänneenä työt – taas myös muutama uusi lentävä lause rikkaampana. Salorannan vaimo kiittää ja kuittaa, Särkkäkunnossa uutta viikkoa kohti!

Ps. Tammerfesteillä sai jälleen harrastaa myös yhteislaulantaa jokaisella keikalla. Oli mahtava nähdä myös Portion boys ensimmäistä kertaa livenä viimein siis keikalla. Keikka oli juuri niin hyvä, kun olin ajatellutkin. Sain myös pari uutta biisiä syksyn – tai siis loppukesän – soittolistalle.

*lippu saatu