Kun jäin lomalle aika monen valvotun yön jälkeen, päätin, etten ikinä enää päästä tai haali tuollaista hommakasaumaa itselleni. Olen tämän tosin tainnut luvata itselleni joskus aikaisemminkin, mutta voihan helle ja heinäkuu että onnistuitkin lataamaan akkuja!

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

Mutta vakavasti yritin viimeisellä helteisellä lomaviikolla miettiä, miten voisin viedä optimoida ja järkeistää ajankäyttöäni. Mietin, miten voisin tehdä työtä kunnianhimoisesti, mutta jättää aikaa perheelle ja myös ystäville sekä itselle?

Olen pohtinut näitä kysymyksiä paljon, etenkin kuopuksen, kolmannen lapsen, syntymämme jälkeen.

Helteestä huolimatta sain lopulta viimeisellä lomaviikolla organisoitua työhuoneen uudelleen. Kun kerroin eräälle freelancer-kaverilleni, että jään helposti tekemään töitä yläkertaan, hän tiedusteli kotiofficeni fengshuita? Siis onko työhuoneen ilmapiirissä jotain luontaantyötävää?

Kävin kriittisesti läpi työhuonettani.

Ehkä kaappien sisäinen epäjärjestys? Kertyneet paperit ja liian monet muistiinpanovihkot? Olisiko jostain teknisistä lisävempaimista apua?

Ehkä joku uudelleen organisoinnissa auttoi, sillä istun nyt 11. aamua klo 6.30 näpyttelemässä työhuoneessani. En siis enää olohuoneen sohvalla selkä ja niskat mutkalla.

1.Järjestys

Aloitin projektin kaappien järjestelyllä ja turhien papereiden poisheittämisellä. Jätin työpöydälle ja saataville liukuovikaapiston ylähyllylle vain tavarat, joita todella tarvitsen (puhelimen ja kameran laturit sekä piuhat, klemmarit ja avaimet). Jätin myös saataville vain ne aikakauslehdet, joihin olen viime vuoden aikana kirjoittanut, eli niin sanotut asiakaslehdet. Muut lajittelin järjestykseen mappeihin pois silmistä. Myös yksi ideointivihko saa riiittää (niitä oli ympäriinsä yhteensä kuusi).

2. Työn ja vapaa-ajan selkeämpi ero

Työhuoneen viihtyvyyden ja toimivuuden parantamisella pyrin siihen, että koska teen töitä usein kotona, niin tekisin niitä vain  työhuoneessa (poikkeustapauksia, eli pienimmän lapsen sairasteluita huolimatta).

Roudasin siis talosta työhuoneeseen kaiken mikä liittyy työhön, myös treenivaatteet, sillä suunnittelen välillä voimistelutunteja kotona ja juurikin työhuoneessa. Samalla tuli lajiteltua selkeämmin treenivaatteet ja niin sanotut hengailuvaatteet.

Sellaiset aikakauslehdet, joita luen huvikseni, vein ylös makkariin.

Samalla rytmitin työntekoani. Teen aamulla töitä 6.30-7.15, sen jälkeen varaan 9.00 asti aikaa aamurumbaan ja pienelle happihyppelylle/urheilulle. Vasta 9.00 jatkan töitä. 

Kun lopetan työt, jätän myös läppärin työhuoneeseen. 

3. Tulostin

Roikkumaan jääneet asiat vaivaavat usein mieltä. Aika usein ne liittyvät skannattaviin palauta päiväkotiin/kouluun tms muihin tulostettaviin asioihin. Tähän asti olen vastustanut tulostimen hankintaa, sillä no ööö, olen pitänyt niitä yksinkertaisesti sisustukseen sopimattomina. Olen tulostellut niin kirjastossa, naapurissa kuin asiakkaillakin.

Mutta kehitys kehittyy. Epsonin EcoTank ET-2750 -tulostin *meni näppärästi työpöydän ja sohvan väliin. Lisäksi laite on muotoilultaan yksinkertainen ja tyylikäs. 

Tulostukset voi tehdä kaksipuoleisesti ja tulostin toimii näppärästi wifin kautta. Eli mobiililaitteista tulostaminen onnistuu. Yhdistin tulostimen sekä tietokoneeseen sekä työpadiini.

Männäaikoina, kun minulla oli vielä tulostin (lapsuudenkodissa), tulostimen värit tulivat värikaseteilta. Epsoniin sai mukana pitkäkestoiset musteet pulloissa ja yhdellä täytöllä voi tulostaa  2-3 vuotta. Täyttäminen oli todella helppoa. LCD-näyttöisen tulostimen hinta oli 369 euroa ja ensimmäisellä työviikolla helpotti kummasti elämää, kun tulostettavaa ja skannattavaa riittää.

4. Supla

Etätyön parhaita puolia on oma rauha. Kun koululainen on lähtenyt ja pienemmät ovat päiväkodissa taloon laskeutuu rauha. Varsinkin hektisten Helsinki-päivien jälkeen, on kiva kuulla välillä omat ajatuksensa.

Välillä kesken intensiivisen kirjoittamisen on hyvä kuulla myös muuta kuin omia ajatuksia. Mietin viime keväänä monta kertaa, että pitäisi ladata Supla. No nyt latasin sen. Se vei aikaa noin puoli minuuttia (eli oli kannattanut mietiskellä asiaa näin kauan).

Koska työhuoneessa ei ole radiota, niin Suplan kautta kevennän välillä työpäivää ja laitan sen taustalle, kun kirjoitus ei enää kulje. Toiminut yllättävän hyvin niin sanotusti työkavereiden korvikkeena.

5. Pienet asiat

Täytän edellisenä päivänä vesipulloon valmiiksi veden. Laitan viltin ja työtossut aamua varten valmiiksi. On lopulta aika pienistä jutuista kiinni, että koneelle on kiva hipsiä, kun kello soi 6.30. 

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:”Calibri”,sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

*saatu

En voi uskoa, että minulla on tänään kymmenenvuotias lapsi!

Tuntuukohan yhtä epätodelliselta, kun lapsi pääsee ripille tai ylioppilaaksi? 

Lähdin synnyttämään synttärisankaria kymmenen vuotta ja yksi päivää sitten aamulla. Raskaus oli kaksi viikkoa yliajalla. Astelin käynnistykseen Kätilöopistolle rennosti treenilaukku olalla. Luottavaisin mielin, edes aavistamatta millaista kipua tulisin seuraavan kuudentoista tunnin aikana kohtaamaan.

Mutta samalla syntyi vielä suurempi rakkaus. 

Kymmenen vuotta sitten tänä aamuna en ollut nukkunut hetkeäkään.

Yö oli ehti vaihtua aamuksi, kun ihmettelin peikkotukkaista tytärtä. Kuudelta lähettelin hormonihöyryissäni jo tekstareita, hän on täällä!

Rakkaus toi mukanaan niin suuren menettämisen pelon, että en viikkoihin uskaltanut ajaa autolla. Ajatuskin siitä, että olisin lähtenyt vauva kyydissä liikenteen sekaan, tuntui ylitsepääsemättömältä. 

Olin kaveripiirien nuorin, juuri 25 vuotta täyttänyt, kun sain esikoiseni. Kun meille kävi tämä teiniraskaus, silloisessa työpaikassani vitsailtiin.

Minua raskaus ei ahdistanut, päinvastoin. Se toi kaikkeen järkeä.

Suoraan sanottuna, en tiedä missä olisin ilman esikoistani. Ennen häntä tein kymmeniä eri projekteja, osaamatta päättää, mihin keskittyisin isona. Olin elänyt toisaalta impulsiivisesti, toisaalta stressaten. Minun kohdallani lapsi pakotti priorisoimaan ja löytämään merkityksellisimmät asiat.

Tuntuu oudolta ja ihanalta, että tänään hän on kymmenen.

Oudolta siksi, että ihan pelottaa, miten vuosikymmen on voinut todella mennä näin nopeasti. Ja myös siksi, että hyvin suurella todennäköisyydellä tyttö asuu meidän kanssa vähemmän aikaa, mitä hän on tähän asti asunut.

Ihanaa siksi, että uskallan varovaisesti todeta hänestä tulleen reilu, hauska ja oikeudenmukainen tyyppi. Ja on luonnollista, että elämä menee eteenpäin.

Eilen juhlistimme syntymäpäivää vähän ennakkoon ja kävimme katsomassa kahdestaan Mamma Mia!- Here we go again  -elokuvan. Etappi oli sinälläänkin merkittävä, että elokuva oli ensimmäinen niin sanotusti aikuisten elokuva, jonka molemmat jaksoimme katsoa.

Leffa selkeytti Donnan (nuorena Donnana maaginen Lily James) nuoruutta, ja sitä miten hän päätyi synnyttämään kreikkalaisella pikkusaarella tyttärensä Sophien (Amanda Seyfried) ja perustamaan sinne majatalon. Ja vaikka kyseessä oli taas ABBA:n kappalein rytmitetty fiktiivinen teos, niin kyynelhanani aukesivat isosti.

Miksi kaikki itkevät täällä?

Tätä tyttäreni ihmetteli elokuvan loppuvaiheilla. En halunnut vastata hänelle, että tiedät sitten, kun sinulla on omia lapsia. Puristin vain hänen kättä. 

Kun esikoiseni oli kymmenen kuukautta, jäimme kahden. Olisi naiivia samaistua fiktiivisen elokuvan Donnaan, mutta vasta leffan aikana ymmärsin, että ottaessani lapsen yksinhuoltajuuden minäkään en pelännyt. Ainoastaan toimin.

En kunnostanut kreikkalaista majataloa, mutta otin viiden huoneen ja keittiön rivitalopätkän asuntolainan omiin nimiini. Kiitin intuitiota, että olin tehnyt töitä koko äitiysvapaan ajan. Ikinä ei kannata rakentaa elämäänsä toisen varaan. 

Päätin, että lapseltani ei puuttuisi mitään.

Eikä toivottavasti näin käynytkään.

Isänsä lisäksi hänkin sai lopulta kaksi tärkeää isähahmoa elämäänsä, kun hän oli vuoden.

Hän ei edes muista elämää ilman nykyistä puolisoani ja appiukkoani, pappaa, jotka ovat aina rakastaneet tyttöä kuin omaansa. Läheisten joukko on kymmenessä vuodessa kasvanut tytön mukana. Olen siitä ja hänestä suunnattoman kiitollinen.

Lue myös: Lasteni isät ystävystyivät

                 Suomen Mamma mia! -musikaali on oodi keski-iälle