Kävin joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina ensimmäistä kertaa äänimaljarentoutuksessa. Hoidon teki Mariela Sarkima, kauneusguruna tunnettu nainen, joka innostui vuonna 2012 oman elämäntaparemontin yhteydessä äänimaljarentoutuksesta niin, että päätti vielä jonain päivänä opiskella sitä lisää.

Nyt hän on avannut tavarattoman tavaratalon, jonka kautta tekee myös äänirentouksia yksilölle ja ryhmille. 

Olen arjessa supersuorittaja ja ennen lomien lähestymistä kierrokset kiristyvät. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa illoista, kun olen saanut lapset nukkumaan, on pyhitetty työlle. Lukeminen ja tv-sarjojen katselu; nekin ovat olleet monta kertaa haastatteluun valmistautumista, joten nukkuminen lienee tuollaisina aikoina ainoa todellinen rentoutumiskeino.

Olen aina innostunut haalimaan kiinnostavia töitä ja aina flirttaillut burn outin kanssa. Viime syksyn lopussa olin tilanteessa, jossa leposykkeeni ei enää vain laskenut. Nyt huomasin syksyllä sitten samoja merkkejä itsessäni. Itku oli herkässä, sydän hakkasi ja heräsin aamuyöstä panikoimaan, ehdinkö hoitaa kaiken.

Päätin viime syksyn jälkeen, että en suostu palamaan loppuun.

Nyt iskinkin reilu viikko sitten jarrua hetkeksi hyvällä omatunnolla. Päätin edetä loppuvuoden kalenterin merkintöjen mukaan.

Eli käytännössä se tarkoittaa yrittäjälle myös ei kiitoksen sanomista kiinnostavillekin töille. Sydän itkee välillä verta, mutta jos sanon kaikkeen joo, en ehtisi pitämään päivääkään lomaa. 

Nyt ehdin pitää ennen pyhien putkea muutaman päivän vapaata jo viikolla ja valmistella kotia hevijouluun.

Pystyn organisoimaan hommani suhteellisen tiiviisti ja järkevästi, mutta kun miehelle tuli yllättävä kuukauden komennus ulkomaille ja päälle koko muulle jengille vuosisadan flunssa, niin loppukomennuksen aikaan olin muutamana iltana olin niin loppu, että jouduin vetämään maassa lojuneen lasten jumppapatjan portaiden alle, koska en jaksanut enää kävellä niitä ylös.

Alkoholilla olen nollannut syksyn aikana neljä kertaa. Nyt kolmet viimeiset ovat pikkujouluja. Usein väsymys vain noiden kivojen iltojen jälkeen jatkuu puoleen väliin seuraavaa viikkoa, joten juhlin nykyisin vain silloin, kun tiedän, että saan seuraavan päivän levätä. Kiitokset isovanhemmille, jotka ovat mahdollistaneet muutamat tällaiset ei niin syvärentouttavat hetket syksyn aikana.

Kun keho on tarpeeksi väsynyt, myöskään urheilu ei enää lisää energiaa, vaan väsyttää entisestään. Fustra-valmentajani lähetti minut samaisena portaiden alla nukkumisviikkona kotiin, kun silmät menivät kiinni kesken treenin.

Joten tätä taustaa vasten olen siis todella kiinnostunut uusista ja vaihtoehtoisista rentoutumismenetelmistä.

Mariela kertoi, että rentoutuminen hoidon aikana saattaa vastata jopa neljää tuntia unta, joten tällaiselle suorittajalle se kuulostaa vallan tehokkaalta rentoutumistavalta. Se, miten metallimaljoista lähtevät äänet, värähtely lopulta vaikuttavat tai resonoivat kehossa on hyvin yksilöllistä. 

Meitä äänimaljarentoutujia oli yhteensä samassa sessiossa kuusi. Rentoutus eroaa äänimaljahieronnasta siten, että rentoutuksessa Mariela soittaa äänimaljoja, hieronnassa ne tuodaan soivina iholle. 

Sessio tapahtuu peiton alla joogamatolla, mielellään villasukat jalassa. Mariela yhdisti rentoutuksen alkuun hengitysharjoituksia, joka auttaa itselläni keskittymään nykyhetkeen.

Hengitysten aikana äänimaljat alkavat soida, kongi kumahdella. Äänet ovat aika pehmeitä ja niiden aikana alan vaipua pieneen horrokseen. Kongin kumahtelu tuntuu välillä ytimissä asti. Yleisesti äänet tuovat minulle mieleen kirkonkellot.

Mariela kertoo myöhemmin, että maljoista lähtevä värähtely muistuttaa samaa efektiä kuin äidin vatsassa oleminen. Itsestä 45 minuutti kestävä rentoutus tuntuu kuin olisin tuntien unimatkalla, jota äänet ohjasivat. Osa porukastamme taas tunsi, että aika meni todella nopeasti.

Tunsin oloni pirteäksi, kun astuin rentoutuksen jälkeen ulos talvimyrskyyn. Nukuin hoidon jälkeisen yön myös normaalisti, joten yöunia hoito ei vienyt. Mutta ainakaan tämän kerran jälkeen en huomannut, että uni olisi jotenkin syvempää. Tällaisiakin kokemuksia jollakin oli.

Mariela tekee myös äänimaljahoitoja myös yksilöille. Niissä maljat viedään konkreettisesti koskettamaan kehoa. Varasin mielenkiinnosta ajan heti joululoman alkuun. Ei yhtään haittaisi nimittäin vaikka joskus kokeilla, miltä tuntuu aloittaa lomaa rentoutuneena.

Äänimaljat ovat metallimaljoja, joita on valmistettu paljon Goalla ja Tiibetissä.  Mariela oli yhdistänyt rentoutukseen myös lappalaisen tuulikellon, joka istui hyvin eksoottisempaan äänimaailmaan.

Lisää hoidoista ja hinnoista täällä

Anni Hautalan avopuoliso Niko Kivelä totesi Ruokakirjan julkkareissa, että hän myös nauroi, kun luki kirjan läpi. Ymmärsin asian vasta, kun lukaisin johdannot resepteihin läpi; Annin ääni todella kuuluu kirjassa.

Ensimmäiset jouluvieraat kävivät meillä viikonloppuna ja päätin testata kirjasta punajuurimurekkeen, joka tehdään ihan lapsiystävällisesti jauhelihapohjaan. Anni vinkkasi kirjassa, että tällä reseptillä hän on saanut oman lapsensa syömään punajuurta.

Ja toki näin joulunalusaikana punajuuri on oikein ajankohtainen juures! Joten ryhdyin sunnuntai-iltapäivänä toimeen..

Annin punajuurimurekkeeseen tarvitset: 3 kpl ruisleipäpaloja, 1/2 dl lihalientä, 400g jauhelihaa, 3 punajuurta, 1 sipuli, öljyä, 2 rkl hunajaa, pippuria oman maun mukaan ja kananmunan

                                                                                            Ohje: 

Alkuun laita leipäpalat kulholliseen lihalientä likoamaan (koska olen ruokahommissa vähän blondi, laitoin liemikuution ensin kylmään veteen, sitten kokeilin keitettyyn, jossa se kuutio liukeni huomattavasti paremmin).

Pilko seuraavaksi sipuli sekä raasta punajuuret ja kuullota ne pannulla. Lisää hunaja, pippuri sekä tarvittaessa ripaus suolaa (Annin mielestä suolaisuutta tulee tarpeeksi lihaliemikuutiosta).

Tein reseptin reilusti tuplakokoisena, koska syöjiä oli enemmän kuin meidän perus viisihenkinen perhe + yksi kaverivaraannos. Kuudelle 400g jauheliha olisi varmasti riittänyt hyvin.

Sekoitin kiloon jauhelihaa suhteessa saman verran punajuurta, sipulia, leipää ja kananmunia ohjeen mukaan tasaiseksi taikinaksi. Paista tämän jälkeen uunissa 220 asteessa neljäkymmentä minuuttia.

Lopputulos ei ollut ulkomuodolta aivan sama kuin kirjassa, mutta heitin päälle rucolaa peittämään pieniä epämuodostumia. 

Murekkeen kylkeen tein aurajuustomurudippiä sekä laitoin tarjolle ihan aurajuustoa. Bataattiranskalaiset heitin uuninpellille ihan pussista. Tein lisäksi pinaatti-mozzarella-tomaatti -salaattia.

Ja huh! Mureke upposi vieraisiin ja kirvotti jopa kehuja! 4/5 lapsesta söi ruuan hyvin. Erään allekirjoittaneen lapsen kanssa kamppailemme lähes aina illallisaikaan, sillä hänen mielestä ”päiväkodissa on maailman parasta ruokaa”, joten hänen nirsoiluaan ei voi laskea tähän.

Aikaa hommassa meni lähinnä punajuurten raastamiseen, muuten jureke valmistui suhteellisen nopeasti. 

Varmasti tehdään tätä joskus uudestaan ihan arkena, mutta näin joulunalusaikaan punajuurimureke toimii vähän parempana vierasruokanakin oikein hyvin. 

Lue myös: Arkiruokaresepti Vappu Pimiältä