Hae
Gaalanainen

Golden Globe +7 muuta kevään olennaista gaalaa (ja mitä niistä olisi hyvä tietää)

Alkuvuosi on gaalojen kulta-aikaa. Tämä tarkoittaa meikäläiselle, että pikkumusta pitäisi kaivaa taas vaatekaapista, sillä nämä ovat myös harvoja vuosittaisista Suomen pippaloista, joissa on pukeutumisetiketti.

Onneksi Ameriiiiikan gaaloihin riittää etiketiksi ihan yöppäri ja villasukat, sillä tänäkin vuonna Oscarit, Golden Globet ja Emmyt nähdään vasta aamuyöstä meikäläisten aikaa.

Tänä vuonna Oscar-gaala ja Grammy Awardsit täyttävät pyöreitä, joten tiedossa on tavallista päräyttävämpi gaalakausi. 

1. Golden Globe -gaala avaa gaalakauden palkitsemalla edellisen vuoden parhaat tv-sarjat ja elokuvat 7.1 sunnuntaina, eli meidän aikaan meininkejä voi seurata maanantai aamuyön puolella.

Eniten ehdokkuuksia kahmivat tänä vuonna The Crown -sarja, Big little lies -minisarja sekä The Post ja All The Money in the World -elokuvat. 

Tiesittekö muuten, että suomalainen, pitkän toimittajauran Hollywoodissa tehnyt Kirpi Uimonen on yksi palkittavia valitsevan akatemian jäsenistä? 

 

2. 12.1 perjantaina palkitaan vuorostaan Kultaisessa Venla -gaalassa kotimaisen TV-vuoden parhaat. TV2 näyttää Vappu Pimiän juontaman lähetyksen suorana klo 20.00.

Eniten ehdokkuuksia on Myrskyn jälkeen-, SYKE-, ja Aallonmurtaja-draamasarjoilla, joiden näyttelijöitä, ohjaajat ja käsikirjoittajat ovat ehdolla kaikissa kyseisissä sarjoissa.

 

3. 60. Grammy Awardsit järjestetään New Yorkin Madison Square Gardenissa 28.1 sunnuntaina. Musiikkialan suurimman gaalan juontaa tänä vuonna James Corden. Ehdokkaiden joukossa on muun muassa Lady Gaga, Ed Sheeran, Pink ja Amerikan Idolsista tuttu Kelly Clarkson.

 

4. Iskelmä Gaala järjestetään 2.2 perjantaina Tampere-talossa. Iskelmä palkitsee tuolloin  tammikuussa järjestettävän vuosiäänestyksen voittajat. Maailman ainoassa Iskelmä Gaalassa vahvoilla tänä vuonna lienevät Laura Voutilainen, Antti Ketonen ja Juha Tapio.

 

5. Kotimaan suurin musiikkialan juhla Emma Gaala nähdään 3.2 lauantaina 20.00 alkaen Nelosella. Tänä vuonna ehdolla peräti kuudessa kategoriassa ovat JVG, Haloo Helsinki ja Antti Tuisku.

Illan aikana esiintyvät Evelina, Popeda, JVG, Antti Tuisku, Haloo Helsinki ja Sunrise Avenue.

 

7. Kaikkien gaalojen kuningas, 90. Oscar-gaala järjestetään 4.3 sunnuntaina perinteiseen tapaan Los Angelesissa Dolby-teatterissa. Lopulliset Oscar-ehdokkuudet paljastetaan 23.1. Jäämme jännittämään pääseekö Suomen Oscar-ehdokas Tom of Finland -elokuva Hollywoodiin asti.

 

8. Suomen radioalan parhaat palkitaan 16.3. Radiogaalassa. Yleisöäänestykseen perustuvan gaalan tulokset ovat olleet viime vuosina lähes identtisiä, kun Aamulypsy ja Jaajo Linnonmaa ovat pokanneet tärkeimmät palkinnot.

 

8. Vuoden 2017 parhaiden elokuvien Jussi-ehdokkuudet julkistetaan 1.2. Maaliskuun lopussa pidettävässä Jussi-gaalassa on tänä vuonna erityisen paljon isoja elokuvia tyrkyllä ehdokkaaksi; Tuntematon sotilas, 95, ja Tom of Finland liittyvät myös Suomen juhlavuoden ohjelmistoon.

 

 

Viikko ilman Facebookia ja Instagramia – tämän sometauko opetti!

Tänä vuonna minulla tulee kymmenen vuotta täyteen aktiivisena Facebookin käyttäjänä. Liityin palveluun ystävien suosituksesta loppusyksystä 2007. Aktiivisemmin aloin käyttää palvelua monien muiden tavoin enemmän vuonna 2008, mutta nykyiseen käyttöön verrattuna palveluun käytetty aika oli toki todella vähäistä.

Nyt kymmenen vuotta sitten tehdyt postaukset näyttävät jopa hellyttäviltä ja noooh, hieman kömpelöiltä.

Our amazing, friendly Italian friends (kirjoitettu kuvan alle, jossa olemme illallispöydässä pari päivää tuntemieni tyyppien kanssa, joista yksi on mieheni kaveri).

New dress (ilman huutomerkkiä, tai ”new life” tms jatkoa, miksi hemmetissä olen kirjoittanut tämän vuonna 2011 lontooksi? Koska olen Tallinnassako? :D)

Tuohon aikaan, kymmenen vuotta sitten, oli superpaljon, jos kuvalla oli viisi tykkäystä. Monista ensimmäisistä julkaisemistani kuvista ei ole tykätty kertaakaan tai kerran pari. 

Kuvat olivat myös (ainakin meikäläisellä) nopeita räpsäisyjä eri tilanteista tavallisella kameralla otettuja, että täällä ollaan näiden kanssa. Mitään somekuvasessioita ei tuolloin todellakaan tunnettu.

Facesta tuli pian luonnollinen osa sosiaalista kanssakäymistä; enää ei tarvinnut lukiokavereiden kanssa vuosittain kokoontuessa kertoa kuulumisia aivan alusta. Olimmehan nähneet olennaiset tapahtumat jo somessa.

Oikeastaan facen käyttöni lisääntyi olennaisesti, kun ostin ensimmäisen älypuhelimen. Jos ennen face-kuulumiset oli katsonut töiden ohella läppäriltä, niin nyt somekanavien selailusta tuli meikäläisellekin arkipäivää niin junassa kuin tylsien palaverien ajantappajana.

Kesällä 2014 liityin Instagramiin, jonka selailu lisääntyi jossain vaiheessa Facen tasolle.

Viime vuonna aloin ensimmäistä kertaa kyllästyä Facebookiin. Tuntui, että jutut alkoivat toistaa itseään ja feedi täyttyi usein lähinnä linkeistä ja mainoksista. Tunnistin itsessäni myös tuon tutkijoidenkin toteaman seikan; kännykkää käyttäessä on vaikea keskittyä nykyhetkeen.

Mutta. Silti sieltä löytyi myös hienoja oivalluksia, tarinoita ja linkkejä juttuihin, joita en olisi muuten ymmärtänyt etsiä.

”Kymmenen vuotta sitten oli superpaljon, jos kuvalla oli viisi tykkäystä”

Mutta huomasin myös, että enemmän sosiaalista mediaa käytin, sitä vähemmän asioita siellä jaoin. Jos siis ei lasketa Snapchatia ja Instastorya. En tiedä, johtuiko noista livepalveluista, että kynnys nostaa kuvia tai tapahtumia varsinaiseen feediin viime vuosien aikana kasvoi. Tosin olen mielestäni ollut aina aika maltillinen postaaja, enkä todellakaan ole jokaista elämäntapahtumaa jakanut missään kanavassa.

Uusimmassa Me Naiset -lehdessä päätoimittajamme Iina kertoo pääkirjoituksessa, kuinka paljon on käyttänyt aikaa päivässä puhelimellaan. Itse en ole uskaltanut tuota sovellusta vielä kokeilla, sillä tiedän, että roikun puhelimella aivan liikaa.

Enkä halua demonisoida somea, sillä uskon, että sosiaalinen media on tullut jäädäkseen, vaikka kanavat ja viestintätyylit muuttuisivatkin. Onhan se myös ehdottomasti tarpeellinen, viihdyttävä ja lisännyt osaltani tavallaan sosiaalisuuttakin, koska yhteydenpito on helpottunut.

Itse olen vain havahtunut siihen, että miksi selaan samoja feedejä yhä uudelleen, vaikka tiedän, että olisi tärkeämpääkin tekemistä. Samalla kyllästytän itseäni kertaamalla samoja päivityksiä, koska somessa hengaamisesta oli tullut tapa. Myös egobuustailu somessa ärsyttää yhä enemmän, varsinkin kun huomaan syyllistyväni siihen välillä itsekin. 

Koska sosiaalinen media liittyy tiiviisti työhöni, niin olen aika varma, että en ole viettänyt sieltä poissa kovin montaa päivää vuoden 2008 jälkeen. Siksikin ajatus somelomasta joululoman ajaksi tuntui yhtäkkiä vallan luontevalta. Ajatus syntyi samana päivänä, kun suljin työkoneen – pyhien ajan sosiaalinen media selvinnee ilman meikäläisen panostustakin. 

Mieheni ei uskonut, että voisin olla viikon ilman Facebookia ja Instagramia. Otin vakuudeksi vielä sadan euron vedon ja siippani hiippaili keskiyöllä nollaamaan sivuhistoriani.

Ensimmäinen päivä ei alkanut kovin hyvin, painoin tottuneesti itseni puhelimen kautta Instagramiin. Samassa sekunnissa tajusin, minne olen menossa ja nollasimme pikakäynnin pois sivuhistoriasta. Muutama samanlainen pikäynti Instaan tapahtui muutaman kerran tauon aikana. Muutaman kerran minun piti avata Whatsapp, niin avasinkin Instan. Mutta näitä ei laskettu, sillä mitään informatiivistia en ehtinyt sekunnin sadaosien aikana bongata.

Facebookia en avannut (edes vahingossa) kertaakaan, mutta se ei päästänyt minua helpolla. Oltuani vuorokauden poissa palvelusta sain puhelimeen ilmoituksen. 

Emilia, tämä ja tämä ystäväsi ovat jakaneet kuvan. 

Kolmen vuorokauden kuluttua sain taas viestin.

Emilia, tämä ystäväsi päivitti pitkästä aikaa.

Neljän vuorokauden kuluttua Facebook alkoi olla todella huolissaan.

Emilia, sinulle on näin ja näin monta viestiä. 

Viikon sometauon aikana huomasin, että roikuin tyhjiä hetkiä (ruuan ollessa uunissa ja lapset katsoivat DVD:tä) yhtä lailla kännykällä, nyt selasin vain uutispalveluiden sivustoja. Ehkä testi olisikin pitänyt tehdä niin, että olisin ollut viikon ilman kännykkää?

En voi väittää, etteikö olo olisi ollut vähän tyhjä, kun tiedon määrä puolittui. Olkoonkin, että menetin lähinnä kuvia lumisista maisemista ja kissoista tonttulakeissa, kun viikon kuluttua palasin somekanaville.

” Mies ei uskonut, että pystyisin olemaan viikon ilman Instagramia ja Facebookia”

Samalla olo oli kuitenkin viikon aikana vapaampi.

Otin jouluna kuvia vain lasten omia kuva-albumeita varten, tapsan tansseissa oli olo kuin parikymppisenä, jolloin puhelinta ei kaivettu esille kuin soittamista tai tekstiviestin näpyttelyä varten. 

Viikon tauko opetti katsomaan sosiaalisen median kanavien käyttöäni kriittisemmin. Viikon poissaoloni aikana Facebookiin oli tullut tuo 31 ilmoitusta, Instagramiin 47.

Paristakymmenestä läheisimmistä kaveristani vain pari käyttää somea ahkerasti (muutama on poistunut sieltä kokonaan), joten heidän takiaan minun ei siellä todellakaan tarvitse olla. Heidän kanssaan kuvat ja viestit kulkevat whatsappin kautta. Tai sitten ihan soittamalla, joskus vallan näkemällä.

Mutta olen Antti Holman kanssa samaa mieltä siitä, että pidemmän päälle ihmiset ovat puuduttavia. Ystäviä on kiva nähdä, kun on aikaa ja skumppaa, mutta työpäivän jälkeen on helpompi valita puhelimen seura. Joskus toisten ihmisten seurassakin. Enkä tiedä, onko se huono asia, jos nettailu on molemmille ok.

Some on myös parhaimmillaan viihdyttävä tapa käyttää aikaa ja kommunikoida.

Vuodelle 2018 lupasin kuitenkin yhden asian; pitäydyn sosiaalisessa mediassa entistä enemmän laadukkaiden ja aitojen sisältöjen parissa. Samaa yritän tarjota alkaneena vuonna myös täällä blogissa.

*Jos haluat tsekata millaisia someen päätyneitä, ei someen otettuja kuvia, jotka otin someloman aikana, niin pääset tsekkaamaan kollaasin tililtäni sivuraiteillabyemilias