Entä kun Archie aloittaa koulun? + asiat jotka mietityttävät Meghanin ja Harryn muuttogatessa
5
Vuosi sitten mietin, mitä Meghan Marklesta pitäisi ajatella. Sussexin herttuaparin tiedostuksen myötä, jossa he kertoivat, että aikovat asua osan vuodesta Pohjois-Amerikassa, vähentää velvollisuuksia hovissa ja pyrkiä taloudellisesti itsenäisiksi, moni oli varmasti vielä enemmän ymmällään. Niin minäkin.
Tunsin itseni jopa petetyksi! Olinhan iloinnut tästä jenkkiminiästä jopa niin, että järjestin heidän hääpäivän kunniaksi juhlat! En voi kuvitellakaan, kuinka pettyneitä ovat itse britit – he jotka oikeasti makselivat parin häät ja kartanon miljoonaremontin. Se on varmaa, että brittihovin kiinnostavuus vähenee herttuaparin muuton myötä.
Jokaisella on toki elämässään valinnan vapaus, jopa kuninkaallisilla. Lauantaina hovi kertoi, että Harry ja Meghan menettävät vetäytymisen myötä kuninkaalliset tittelinsä. Eli ymmärtääkseni he eivät ole enää ”heidän kuninkaallinen korkeutensa”, prinssi ja herttuatar kylläkin. Lisäksi pari maksaa talon remontin kulut takaisin valtiolle.
Eilen Harry viimein avasi tilannetta myös julkisesti itse ja sanoi, että hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Viitaten itseensä hän antoi olettaa, että nimenomaan Harry oli ollut se, joka oli tehnyt muuttopäätöksen. Samaan hengenvetoon Harry totesi, että ei ole hylkäämässä rakasta isänmaataan kokonaan.
Paha sanoa. Luen osittain työkseni juttuja kuninkaallisista ja muistakin kansainvälisistä julkkikista, joista heitä suurinta osaa en ole koskaan tavannut. Oikeasti monissa tapauksissa, kuten Harryn ja Meghanin kohdalla vain pieni sisäpiiri tietää, miten asiat ovat heidän tapauksessa todella menneet. Me muut voimme vain spekuloida.
Eniten ihmettelen kiirettä, jolla pari teki muuttopäätöksen. Harry ja Meghan kihlautuivat marraskuusa 2017, häät olivat toukokuussa 2018. Heidän uusi asuntonsa valmistui keväällä, vähän ennen kuin Archie-vauva syntyi. Käytännössä Harry ja Meghan ehtivät elää uudessa kodissa niin sanotusti tavallista lapsiperhe-elämää vasta puoli vuotta.
Erinäisten tutkimusten mukaan kestää ainakin 17 kuukautta ennen kuin koti alkaa tuntua kodilta. Meghanilla on kodin lisäksi muuttunut myös asuinmaa. Lisäksi hänellä piti olla Britanniassa ”perhe jota hänellä ei ikinä ollut”. Mitä sille tapahtui?
On vain toivottava, ettei hän ole vetänyt liian nopeita johtopäätöksiä elämästään Britanniassa sekä hovissa ja painostanut Harrya muuttopäätökseen.
Kuten aikaisemmin jo totesin, ymmärrän oikein hyvin miten itsenäisen uranaisen voi olla vaikea sopeutua brittihoviin, jossa on noudatettava ja kunnioitettava pitkältä ajalta syntyneitä perinteitä, sääntöjä ja tapoja.
Aika varmaa on myös se, että Harry tekee kaikkensa, jotta saisi vaimonsa pidettyä tyytyväisenä. En kuitenkaan tiedä, mitä ajatella Harryn ja Disney-pomon videopätkän keskustelusta, jossa prinssi junailee töitä vaimolleen. Ja vaikka Harry ei ole koskaan nauttinut julkisuudesta, niin tuskin hän ilman Meghania olisi nyt muuttamassa toiselle mantereelle.
Asuminen kahdessa maassa kuulostaa toisaalta tasa-arvoiselle komprominssille, jotka nyt kuuluvatkin hyvään parisuhteeseen. Täytyy muistaa, että tällainen ”kahden maan politiikka” on toki mahdollista vain hyvin etuoikeutetuille ja rikkaille.
Kanada ja Britannia miettivät nyt herttuaparin turvallisuuskulujen jakamista. Minä taas mietin, miten tämä kaikki käytännössä toimii esimerkiksi silloin kun Archie menee kouluun?
Lasten kasvamisen myötä olen huomannut, että kaverit ja muut omat menot alkavat tulla niin tärkeiksi, että tuntuisi lähes absurdille rakentaa lapsen elämää pysyvästi kahteen maahan samaan aikaan. Väkisin tulee mieleen, että onko pari suunnitellut asiaa ihan kuitenkaan ihan loppuun? Vai onko puolet vuodesta muualla asuminen vain hämäystä, jonka avulla he voivat muuttaa lopullisesti pois Britanniasta? Ikään kuin pehmittävät muuttouutisen.
Olen itse ollut nopea liikkeissäni, kun olen tehnyt isojakin elämänmuutoksia. 35 täytettyäni huomasin, että olen muuttunut. Päätökseni ja tekemiseni vaikuttavat moneen muuhunkin ihmiseen ja haluan olla täysin varma valinnoistani.
Yleensä mietin asiat läpi pahimman ja parhaimman toteutuvan skenaarion kautta. Varsinkin kun on vastuussa kolmen lapsen tulevaisuudesta, on siirtoja elämässä pitänyt miettiä entistä tarkemmin.
Innokkaana keittiöpsykologina jeesin toki mielelläni myös Meghania ja Harrya.
Mitä heidän päätöksestään asua kahdessa maassa ja luopua asemastaan ”brittihovin ytimessä” voisi pahimmillaan ja parhaimmillaan seurata?
– Meghan ja Harry arvonimien menettämisen myötä heidän suunnittelema brändi herttuaparina menettää arvonsa. —Kanadassa pari huomaa, että lehdistö heistä ihan yhtä kiinnostunut kuin Britanniassa, mikä on hyvin todennäköistä. Jenkki-paparazzit ovat valmiita päivystämään myös Kanadan puolella.
Arjen alkeassa pari tutustuu toisiinsa kunnolla ja huomaa, että on edennyt suhteessa liian nopeasti. He päätyvät eroon. Meghan ei suostu muuttamaan Britanniaan, joten Harry jää poikansa takia koko loppuelämäksi Kanadaan. Harryn välit Williamiin ja muuhun kuninkaalliseen perheeseen ovat viilentyneet
+ Pari saa toteuttaa suunnittelemiaan mieleistä työprojekteja ja elää vapaammin. Pari edustaa hovia Pohjois-Amerikassa niin paljon, että britit antavat anteeksi osittaisen maastamuuton. Kanadassa pari löytää elämään rauhoittavaa vastapainoa, jonka avulla he kestävät aseman aiheuttamia paineita. Ehkä pari ehtii saada vielä toisen lapsen.
Vai ehkä heidän tulevaisuus on jotain näiden kahden väliltä? Mitä mieltä te olette?
kuvat British Royal Website
Asun kahden kulttuurin ja kotimaan perheessä jossa on 11-13 vuotiaita lapsia ja olemme muuttaneet asuinmaata Suomen ja toisen kotimaan välillä viisi kertaa edellisen noin 7 vuoden aikana. Muuton syyt ovat olleet aina henkilökohtaisia eivätkä sidoksissa työantajaan yms. eli olemme muuttaneet jos meistä on siltä tuntunut. Meillä on talo Suomessa ja lapset kyllä tietävät ”mistä ovat kotoisin”. Jos perheessä on kaksi kulttuuria ja kieltä, niitä kulttuureja ja kieliä ei opita kirjoista lukemalla tai toista vanhempaa kotona kuuntelemalla vaan maassa asumalla ja kieltä aktiivisesti käyttämällä ja tapaamalla sukulaisia yms. kavereita ja käymällä koulua. Lapset meillä sopeutuvat hyvin ja heillä on kavereita molemmissa maissa, kouluja käydään molemmissa maissa aina sillä luokalla minkä ikäisiä lapset ovat ja lapset ovat olleet luokkansa parhaimmistoa jos sitä nyt joku haluaa mitata. Minulla on kaikki sympatiat ja ymmärrys Meghanin puolella ja ymmärrän täysin hänen valintansa. Kanadasta pääsee pois takaisin Britteihin kun haluaa, ei sieltä mitää sillä välin katoa. Minusta tuntuisi oudolta asua samassa paikassa koko ikänsä jos on mahdollisuus asua jossain muualla. Olisi kamalaa kun lapset aikuisena sanoisivat että miksi me ei koskaan tavattu niitä toisen maan sukulaisia tai miksi et tutustuttanut meitä siihen toiseen kulttuuriin. Nämä Meghanin perheen ratkaisut ovat yksin heidän ja tämän ymmärtää vain toinen joka asuu kahden kulttuurin perheessä.
Moikka ja kiitos kommentistasi! En yhtään epäile, etteikö Archie voisi oppia molempien vanhempien kotimaiden kulttuuria ja luoda niihin siteitä. Lähinnä mietin tässä käytännön puolia, kuten koulun alkua, joita ensimmäisen lapsen vanhempina M ja H eivät välttämättä ole osanneet ajatella vielä kovin pitkälle. Ystävissäni on paljon ulkomailla asuvia, ja viettävät esim lomat Suomessa. Hyvin toiminut heillä. Lähinnä Meghanin ja Harryn kohdalla kiinnostaa myös se, oliko tuo asuminen kahdessa maassa vain pehmennetty versio siitä, että he muuttavat Kanadaan.
Heippa Emilia ja kiva kun vastasit :). Archie on vasta vauva että pre-schooliin, kindergarteniin ja kouluun on vielä monta vuotta. Heidän tapauksessaan koulun ja maan vaihtaminen on helppoa koska kieli pysyy samana joten minusta on melkein ihan sama vaikka olisi koulussa joka toinen vuosi toisessa maassa jos kaverit kouluissa pysyvä samana. Julkisen lisäksi on yksityiskouluja joissa opetussuunnitelmat voivat olla hyvinkin samanlaisia molemmissa maissa kuten Montessorikoulut. Harry ja Meghan eivät varmaan tiedä tulevaisuudensuunnitelmiaan kovin tarkasti, eihän meistä kukaan tiedä mitä ensi vuonna tapahtuu. Meidänkin piti olla ensiksi monta vuotta toisessa kotimaassamme mutta lapset lopettivat suomen kielen puhumisen niin tulimme takaisin vuodeksi ja menimme sitten uudestaan takaisin. Elämää ei voi oikein suunnitella ja mekin eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Varmaan menevät toistaiseksi ja katsovat miten viihtyvät. Vuoden tai kaksi tai enemmän tai vähemmän. Ei tämä ole sen kummempaa. Tätä on varmaan tosi vaikeaa ymmärtää jos ei itse ole asunut ulkomailla. Kahden kulttuurin perheessä ei ole aina vastauksia kaikkiin kysymyksiin. On eri asia asua yhden kulttuurin perheenä ulkomailla kuin asua kahden kulttuurin perheessä.
Mulla on mies kotoisin toisesta maasta ja muuttanut suomeen lapsena. Mä voisin ihan hyvin kokeilla asumista myös miehen kotimaassa ja osaan maan kieltä jonkin verran. Mutta meillä mies ei halua (pystyisimme luultavasti järjestämään työmme hänen kotimaahansa), koska haluaa että meidän lapset saavat asua ja käydä koulua yhdessä paikassa. Mies ei mitenkään kärsinyt muutosta mitenkään tai muuta sellaista. Mutta joutui kuitenkin suomeen tullessa aloittamaan kaveri suhteet puhtaalta pöydältä ja eikä ole halunnut sitä lapsilleen. Meillä lapset osaavat auttavasti miehen äidinkieltä ja ovat käyneet säännöllisesti hänen kotikulmillaan ja tavanneet myös sukulaisia siellä. Joten ei se kahdessa maassa asuminen mitenkään yksiselitteistä ole siinäkään tapauksessa, että puolisot olisivatkin kotoisin eri maista. Eivät kaikki halua ”rampata” kahden maan väliä.
Tässä keskustelussa taisi olla kyse siitä että onko tuosta kahdessa maassa asumisesta jotain haittaa ja yritin auttaa ymmärtämään että ei ole. Eihän ole pakko muuttaa jos ei halua mutta tässä keskusteltiin siitä että jos muuttaa niin onko se haitallista.