Hae
Gaalanainen

Pahin ruokamokani äitinä – Oletko kokeillut tehdä pannukakkua ummetusjauheella?

Kuvan lapsi liittyy vahvasti pannukakku -episodiin.

Kuvan lapsi liittyy vahvasti pannukakku -episodiin.

Kävin tuossa viikonloppuna läpi meidän vitamiinit ja itse asiassa siirsin mun miehen ”Empun hippeily” -osastoksi nimeämät alalaatikon kamat työhuoneen kaappiin.

Juon yleensä aamuveden työhuoneessa koneen äärellä, joten ehkä vitamiinit tulee logistisemmin napattua hyllyltä ”omalta korkeudelt”. Alalaatikosta niitä ei muista joka päivä napata tai sitten purkit jäävät pyörimään viikon ajaksi niille kuulumattomille paikoille.

Hippeilylaatikkoon liittyy myös suurin yksittäinen ruokamokani äitinä (ja niitä on aika monta). Itseäni se aikoinaan lopulta nauratti, mutta lähipiiri sanoi, että älä kirjoita tuota mihinkään tai joku tekee vielä lastensuojeluilmoituksen.

Tapaus tuli nyt mieleeni taas, kun heittelin pois vanhaksi menneitä jauheita.

Innostuin aikanaan (olen varmaan jo maininnut, että olen kova innostumaan erilaisista terveysvillityksistä) muiden mukana tekemään banaanilettuja, jotka tehtiin proteiinijauheeseen No niistä ei tullut kuin epämääräinen sotku, samoin kun samalla reseptillä tehdyistä vohveleista.

Viimeisenä päätin yrittää laittaa proteiinijauhetta pannukakkuun, jotta kallis jauhe ei jäisi vallan hippilaatikon perukoille sekin. Ja kappas vaan, sädekehä pään päällä leipasin oikein normaalin näköisen pannukakun perjantai-illaksi lapsille iltapalaksi. Lapset söivät sitä muutaman palan perjantaina ja lähes kaikki loput lauantaina.

Jossain kohtaa isommat sanoivat, että he olivat käyneet viikonlopun aikana tosi monta kertaa vessassa. Manasin heille karkkkipäivän karkkeja; olette syöneet niitä  nyt liikaa!

Sunnuntaina kaksi vanhinta lasta joutuivat lähtemään kyydeillä kisa- ja pelipaikoilleen suoraan aamupalapöydästä, joten heitin pannaripalan pikkusiskolle aamupalan jatkeeksi ja söin itse viimeisen.

Lähdimme kuopuksen kanssa sen jälkeen katsomaan isosiskon kisaa. Jossain kohtaa tunsin, kuinka tuli kuuma. Erityisesti kasvojani alkoi kuumottaa kesken kisan. Kuopuksen kasvoille oli käynyt samoin; niihin oli ilmestynyt myös punaisia läikkiä.

Ihmettelin kaverini (jonka lapsi oli myös kisaamassa), että mistähän olemme saaneet tuollaisen reaktion. Lapsi valitteli myös monta kertaa vessahätää, joten käytin häntä kisan aikana monta kertaa vessassa.

Punoitus oli hälvennyt ennen kotiin pääsyä, joten unohdin koko jutun hetkeksi..

Vasta kun aloin sunnuntai-iltana laittaa tavaroita viikonlopun jäljiltä paikalleen, ihmettelin, miten pöydälle jäänyttä proteiinijauhetta oli lähes täysi pakkaus? Olihan siitä tehty jo vaikka kuinka monta kokeilua (nimenomaan kokeilua).  Pakkauksessa oli jauhetta kuitenkin ¾ osaa koko pussista.

Katsoin tarkemmin. Olin tehnyt pannukakun ummetusjauheeseen, jonka olin saanut Kätilöopistolta synnytyksen jälkeen. Olin avannut sen ja laittanut sitä kerran johonkin jugurttiin ja sen jälkeen jauhe olikin muuton yhteydessä kulkeutunut hippilaatikon mukana uuteen kotiin. Ja sittemmin puolitoista vuotta myöhemmin lapsiparkojeni pannukakkuun.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *