Hae
Gaalanainen

Selfie-kulttuuri lihottaa! Huijaanko itseäni vai muita julkaisemalla itsestäni vain edullisesta kulmasta otettuja kuvia?

Yksi syy, miksi halusin nostaa viime viikolla postauksessa minun omasta mielestä minusta epäedullista kuvaa esille, oli se, että julkaisemalla pelkästään hyvännäköisiä tai ainakin triljoonalla otoksella saatuja jokseenkin ok kuvia, minusta tuntuu, että huijaisin teitä.

Enkä usko, että kyse on mistään huijarisyndroomasta. Mietin tuossa viikonlopun aikana, että ehkä olen huijannut myös itseäni?

Tai miten voi olla mahdollista, että viimeisen viiden vuoden aikana, kun valokuvia on otettu lisääntyneen sosiaalisen median käytön ja kanavien myötä enemmän kuin koskaan, olen myös lihonut eniten koko aikuisiällä?

Arvelen, että yksi syy on myös selfiekulttuurissa. Kun itseään pystyy jatkuvasti keikistämään kameran eteen edulliseen kuvakulmaan, niin hämärtyy todellisuus, että saattaakin näyttää todellisuudessa vähän erilaiselta.

Tästä yksi esimerkki nähtiin Katiska-dokumentin aikaan, kun katsojat kirjoittelivat, ihmeissään miten Sofia Belorf näyttää aivan erilaiselta televisiohaastattelussa kuin omassa somessaan (enkä tarkoita nyt, että isommalta tai huonommalta, mutta erilaiselta).

Mutta totuus lienee kuitenkin se, että me kaikki näytämme todennäköisesti luonnossa tai toisten kuvaamina erilaiselta kuin omassa somessa?

Enkä nyt tarkoita että itsestä otettu kivannäköinen kuva olisi mitenkään huono juttu! Päinvastoin. Parhaimmillaan se piristää päivää ja saattaa kohentaa huonona päivänä jopa itsetuntoa.

Mutta kun yritän nyt miettiä syitä, miten omakuvani on niin vääristynyt, että en tunnista millään omaa kokoani muiden ottamista kuvista ja videoista, niin ehkä on katsoa itseä myös hieman rehellisemmin peilistä?

Paitsi, että huomasin, että olen tainnut myös peilata itseäni viime vuodet, aika imartelevista kuvakulmista.

Tykkäsin näistä kuvista tosi paljon, mutta huijaanko itseäni ja muita julkaisemalla niitä?

Olen kuullut opettajakavereiltani, että kuvamuokkausten aikana jotkut nuoret ovat alkaneet vältellä sometuttujen tapaamista livenä, koska pelkäävät, että heidän somessa kuvamuokkauksineen luoma ulkonäkö ei paljastuisi.

En itse halua ainakaan olla yhtään levittämässä tuota ilmiötä, vaan siksi haluaisin pyrkiä kuvissa myös enemmän.. en tiedä, onko totuus oikea sana, mutta aitous ehkä on?

Kropalle kaikista imartelevin kuva taisi olla tämä. Mutta tuon asennon ylläpitäminen voisi käydä haastavaksi tosielämässä!

 

Armollista viikonloppua!

Lue myös:

Rakas sinusta on tullut pullukka!

kuvat Tiia Ahjotuli

2 kommenttia

  1. ComeOn kirjoitti:

    Tärkeä avaus kivuliaasta aiheesta.

    Itse hämmästelen päivittäin, että miten mun ikätoverit vaan nuorenee somessa. Olen 35 vuotta, enkä itse kikkaile millään filttereillä. En tosin otakaan kuvia naamastani tai kehostani kuin yksittäisiä kertoja vuodessa. Näytän itseäni aavistuksen nuoremmalta, koska olen lyhyt ja hoikahko. Minulla on myös aika vaaleat piirteet (ei tummat tai jyrkät/ graafiset). Silti naamassa kyllä näkyy jo elettyä elämää.

    Kenen suosiota ihan tavalliset naiset sitten havittelee blurratuilla kuvilla? Miksi pitää teeskennellä, että olisi kuin kapseliin jähmettynyt barbi, jos elämä kuitenkin tekee omat muutoksensa? Pahimpia on sellaiset huonosti muokatut kuvat, joissa koko naama on sellaista beigeä taikinaa.

  2. empuntemputjatarinat kirjoitti:

    Uskon, että tähän on monia syitä, mutta varmasti yksi on jonkunlainen huomion ja hyväksynnän hakeminen. Onhan toisaalta ymmärrettävää, että haluaa hyväksyntää. Ehkä jotkut huomiotakin, osa jopa kumppania.

    Minusta tässä on ehkä pahinta se, että tälla tavoin asetetaan juuri kohtuuttomia vaatimuksia ulkonäen suhteen ihan kaikille.

    Ja onnekas sinä, jos olet pystynyt pysymään tämän kaiken ulkopuolella <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *