Terveisiä Jussi Gaalan punaiselta matolta – tapahtumajärjestäjät ovat osoittaneet, että jos on tahtoa on myös turvalliset keinot!

Terveisiä Jussi Gaalasta Kaapelitehtaalta, josta palasin hetki sitten.

Oikeastaan havahduin vasta tänään tutkailemaan ehdokaslistoja tarkemmin, sillä olin aivan varman, että gaala tullaan vielä perumaan. Ei siksi, etteikö sitä osattaisi järjestää turvallisesti, vaan siksi, että sen järjestämistä arvosteltiin monin sanakääntein ja klikkiotsikoin. Koska mikäpä muukaan kuin korona.

Onneksi gaala kuitenkin järjestettiin.

Kierrän käytännössä työkseni tapahtumia ja olen syksyn aikana nähnyt, millainen uusi normaali viihdebisnekseen on muotoutunut. Toimittajilla on ollut maskipakko, sisääntulot ovat olleet porrastettuja ja jutustelu on tapahtunut pienemmissä ryhmissä.

Ja mikä tärkeintä; yhtäkään tartuntaketjua ei ole lähtenyt liikkeelle yhdestäkään ensi-illasta, lanseerauksesta tai keikan tapaiselta, jossa olen syksyn aikana ollut. Kiitos kaikki tiedottajat, poikkeustilajärjestäjät ja muun muassa Domakers Finland, jotka ovat olleet valmiita innovatiivisiin ja turvallisiin ratkaisuihin.

Mittavia olivat tänään myös järjestelyt Jussi Gaalassa, jonne sain etukäteen monen sivun mittaisen ohjeistuksen työskentelykäytännöistä.

Jussi Gaalan sisääntulossa ei ollut ruuhkaa.

Meidän mediaryhmällä oli oma sisääntulo ja narikka. Mediaa oli paikalla normaalia vähemmän. Vieraita oli alle puolet, noin 700 sijaan 300. Haastattelut piti varata etukäteen (yleensä niitä tehdään vaan liukuhihnalta sitä mukaa kun vieraita tulee sisään). Ohjeissa jopa luki, että kuvaaja ei saa liikkua omalta paikalta punaisella matolta. Meille toimittajille oli varattu omat slotit (jotka nimesimme karsinoiksi). Pöytäseurueet saapuivat porrastetusti, joten kohtaamiset oli tältäkin osin minimoitu.

Starat saapuivat punaiselle matolle yksitellen. Kuvassa Minka Kuustonen.

Pisteet niille, jotka näitä logistiikkaratkaisuja ovat kehitelleet. Samalla he – sekä gaalan, että muiden tapahtumien järjestäjät – ovat osoittaneet, että vaikka korona on varmasti täällä vielä pitkään, niin huolellisella suunnittelulla tapahtumia voi yhä järjestää turvallisesti.

Monet otsikot ja arvostelijat penäävät, että onko tapahtumia tai mitään ylimääräistä tällaisena aikana tarpeen järjestää?

Kysymys on minusta aina tapauskohtaisesti aiheellinen, mutta olisi tärkeää myös lyttäämisen sijaan kuunnella järjestäjän erittelemiä, joilla turvalliseen tapahtumaan pyritään.

Minusta vastuu on myös ihmisellä itsellään. Jos liikkuu kotoa ruokakauppaan, kirjastoon, teatteriin tai sitten konserttiin täysin terveenä, maskia käyttäen ja käsihygieniaa sekä turvavälejä noudattaen, niin riskit säilyvät myös pieninä.

Se, että vuorotellen otetaan silmätikku; artisti, teatteriesitys tai sitten tapahtuma, jonka järjestäminen lytätään ennalta, tuntuu kohtuuttomalta. Kenelläkään ei ole tässä tilanteessa varaa uhrata kenenkään terveyttä, eikä kenelläkään ole siihen varmasti mitään halua.

Jussi Gaalan lehdistökarsinoissa; jos on tahtoa, löytyy myös keinot!

Tämä vuosi on opettanut ja pakottanut monia aloja luovimaan sekä kehittämään uusia ja turvallisempia tapoja työskennellä ja elää tätä elämää. Minusta tapahtuma-alalla on yhtäläinen oikeus kehitellä ja elää näiden ratkaisujen kanssa siinä missä muidenkin alojen.

Onnea kaikki Jussi-voittajat! Poikkeusjuhlat eivät vie onneksi pois palkinnon arvoa.

kuvat Jonna Öhrnberg