Korona-aikana synttärikakutkin ovat olleet pienempiä kuin koskaan.

Juhlittiin pienellä porukalla. Pidettiin synttärit vain muutaman vieraan voimin. Juhlittiin perheen kesken. Sama, sama ja sama! Tällaisia ilmoituksia ainakin minun somefeedi on näyttänyt ainakin vuoden. Oma psyykkeeni kestää siirtyneet ja peruuntuneet juhlat. Aikuisilla on myös organisointikykyä ja mahdollisuus nähdä omia kavereita pienemmällä porukalla tai kaksin.

Mutta miten on lasten laita?

Kun vain muutama saa kutsun

Olen suunnattoman iloinen, että jokainen meidän kolmesta lapsesta on kutsuttu vuoden aikana läheisimpien kavereiden synttäreille, ja samoin olemme saaneet pidettyä jonkunlaiset kakkukestit lasten muutamalle kaverille kerralla. Tytöillä kavereita oli kerralla (elokuun lapsia kun ovat) muutama enemmän. Varsinkin nyt talvella tilanne (tammikuun lapsella) oli haastavampi, kun rajoitukset olivat tiukempia, joten keskimmäiselle tuli yökylään viisi kaveria.

Emme olleet suunnitelleet muuten synttärilauantaille mitään ihmeempää ohjelmaa; aamulla veimme perheen kanssa sankarille sänkyyn aamupalaa, jannu oli toivonut lahjaksi Game Changer -jääkiekkokikkailualustaa jonka hän yllätyksekseen sai (ostimme sen yhdessä kummien ja mummien kanssa). Kaverit tulivat illemmalla, pelasivat peliä, söivät siipiä, saunoivat ja juoksivat joukolla saunasta lumihankeen. Oli ilo katsoa joukon iloa, riemua, vääntöä ja naurua!

Onni on ystävä 

Joka kerta kun näen lapset onnellisina kavereiden kanssa, toivon, että kumpa nuo siteet kantaisivat läpi elämän. Joka kerta olen vuoden aikana tuntenut myös pistoksen sydämessä; en ole korona-aikana pitänyt kiinni periaatteesta, että lasten synttäreille kutsutaan kaikki. Tai no lasten luokkakokojen kasvaessa (pidimme yhdet synttärit jossa oli 53 lasta), niin otin käyttöön periaatteen, että kysyn opettajilta/hoitajilta, onko joukossa lapsia, jotka eivät ole kutsuja saaneet, ja kutsuneet heidät lasten niin sanotusti läheisempien kavereiden lisäksi. Ja kaikki on mennyt aina tosi hyvin! Kun kyse on lapsista, niin me aikuiset voimme omalla toiminnallamme siihen vaikuttaa. Jos vain haluamme (ja jaksamme).

Huomaan, että olen puolustellut itselleni koronavuoden aikana omia valintoja selitellen; pojan synttäreillä luokalta oli vain kolme ja naapurista kaksi vuotta vanhempaa lasta, nyt on poikkeustila. En tiedä, lämmittävätkö nämä tiedot niitä lapsia, jotka eivät ole saaneet vuoteen kutsuja. Tai niitä, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta leikkitreffejä järjestä.

Tänä vuonna lapsi sai isojen kummimummi-synttäreiden sijaan aamupalan sänkyyn ja yhteislahjan.

sosiaaliset suhteet ja muutos

Pelkään, että tämä toimintamalli pahimmillaan jää vakioksi vielä korona-ajan jälkeenkin. Leikkitreffejä järjestäneiden lapset ovat saattaneet luoda syvempiä siteitä. Vaditaankin aikuisten tarkkailua sekä puuttumista, ettei nämä siteet osaltaan sulje ketään ulkopuolelle. Nopea otos lähipiiristä kertoo nimittäin siitä, että jos vanhemmat antavat rajat kutsumäärille syntymäpäiville tai muuten kylään tulijoille, niin usein samat jäävät aina kutsumatta tai kylään tulematta.

Millainen asema on niillä lapsilla, jotka eivät ole koko vuoden, tai pahimmillaan puolentoista vuoden aikana käyneet kaverilla edes kylässä?

Nyt pelkään, että asioita eivät tarkemmin mieti (mitä jakuva tällaiseen kutsuttuihin ja kutsumattomiin aiheuttaa), tämä malli jää koronan jälkeen jotenkin oikeutetumpana ja sen enempää ajattelematta elämään. Varsinkin kun ajateltavaa on paljon muutakin, monella ihan toimeentulo. Ja samalla kahtiajako lasten välillä kasvaa, muuallakin kuin harrastavien ja harrastamattomien lasten välillä.

Lue myös:

Kouluväkivalta ja kiusaaminen – 10 tutkittua asiaa, jonka jokainen meistä voi tehdä!

Ahdistaako lasten synttärijuhlien järjestäminen – pidä yhteisjuhlat!

Sain maanantaina aikaisin aamulla lähetettyä kustantamoon kirjan käsikirjoituksen, josta sitten joskus myöhemmin lisää (julkaisu vasta syksyn puolella). Mutta sen verran varmaan jokainen voi arvata, että kun kirjan toinen kirjoittaja jonkunmoinen kohde on Varpu Hintsanen, niin mielentaidot saattaa liittyä.

Välillä kirjaprosessi on siis ollut myös matka itseeni ja ennen sen aloittamista päätin, että en vedä itseäni samaan kuntoon kuin syksyllä; burnoutin rajamaille. Ihan siis itseni ja hengissäsäilymisen kannalta, mutta olisi myös aika hupaisaa, jos mielentaidoista(kin) kirjoittava palaisi itse loppuun.

Pakolliset vapaahetket

Tein tällä kertaa kirjoittamisen ajaksi muitakin hyvinvointia tukevia päätöksiä. En ottanut neljälle kuukaudelle isompia haastatteluita. Jos puutumis -tai väsymysoireita alkoi tulla, pakotin itseni irrottautumaan työkoneesta sänkyyn, lukemaan tai saamaan jollakin tavalla ajatukset muualle, samalla hengityksen tasaisemmaksi.

Viime perjantain ja lauantain välisenä yönä en saanut nukuttua, ja pistely valtasi kehoa. Lauantaina oli Varpun edesmenneen tyttären Senjan syntymäpäivä, joka hänelle tietysti omalla tavalla erityinen ja raskas päivä.

Teimmekin päätöksen, että pidämme lauantaina puolet päivästä vapaata. Tuntui vaikealta jättää läppäri noin lähellä ensimmäistä deadlinea työhuoneeseen (hiomme kirjaa vielä uudelleen toki keväämmällä) ja lähteä esikoisen kanssa kävelylle. Mutta tein sen! Lenkin jälkeen katsoimme elokuvan ja menimme nukkumaan (muu perhe oli mummolassa suomassa mulle osaltaan loppusuoran kirjoitusrauhaa). Tämä tauko teki hyvää; seuraavan yön nukuin normaalisti, pistely katosi lähes kokonaan ja draivi kirjoittaa aamulla oli ihan toisenlainen. Tai ainakin tekstiä katseli hieman kirkkaammin.

Apua painonhallintaan

Kirjoitin viime vuoden puolella, kuinka painoni tuppaa nousemaan stressaavina työjaksoina. Pohdiskelin lokakuussa oikeaa aikaa elämäntapamuutokselle ja päädyin siihen, että se ei ainakaan ole kesken pahimman kirjaprosessin, sillä minulla oli päälle vielä omat muut työt ja päivistä tuli välillä väkisinkin pitkiä, epäsäännöllisiäkin. Mutta otin tavoitteen, että katkaiksen lihomiskierteen! Otin tavoitteeksi, että paino ei ainakaan nouse. En tiedä, paljonko tipaton tuki tätä, mutta vaaán lukemat ovat säilyneet samoina. Uskon, että nämä neljä asiaa ovat auttaneet painonhallinnassa.

Minun perjantaipullot nykyään; Puhdistamon inkivääri- ja vadelmakombucha. Toimii myös kirjoittamisen buustaajana.

*Tein juomakulttuurissa muutoksia.  Pepsi maxin sijaan olen juonut useammin Puhdistamon kombuchaa, joka on minusta harvoja oikeasti hyviä kombuchoja. Juomaa, jota join myös alkoholin tilalla tipattoman aikana. Puhdistamon kombuchoista inkivääri ja vadelma ovat suosikkejani. Kombucha sisältää toki jonkun verran sokeria, mutta siinä on myös terveydelle ja suolistolle tarpeellisia maitohappobakteereita. Energiajuomista olen luopunut käytännössä kokonaan (olen antanut itselleni luvan juoda kerran kuussa) ja vaihtanut Puhdistamon luonnollisempiin vaihtoehtoihin; niistä voin lämpimästi suositella persikkaa ja vihreää omenaa. En juo näitäkään päivittäin, vaan samanlaisissa tilanteissa kuin aikaisemmin batterya; kun on pakko saada lisää virtaa kirjoittamiseen ja ajatus kulkemaan kirkkaammin väsyneenä.

Puhdistamon energiajuomissa on vähemmän lisäaineita, eikä se aiheuta minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Puhdistamon elektrolyyttijauheita saa myös joistakin ruokakaupoisya; muun muassa Järvenpään Citymarketista.

* Puhdistamolta minulla on ollut myös käytössä gluteeniton elektrolyyttijauhe, jotka nesteyttävät ja palauttavat. Sekoitan jauhetta veteen treenipäivien jälkeen iltaisin ja yksi heräämisten syy; jalkakrampit ovat tältä osin loppuneet. Minusta on myös ihana ajatella, että tankkaan elektrolyyttijauheen mukana C-vitamiinia. Makuja on monia, mutta minun suosikki on sitruuna-lime.

Nick`S -patukat ovat sokerittomia ja vakiinnuttanut paikkansa mun viikon herkkuna.

*Tämän tuotteen löysin ihan sattumalta. Sain Nick´s -patukoita erään tuotekassin mukana ja sen jälkeen olen ostanut niitä myös muutaman joka viikko kotiin. Nick´s -patukat taistelevat osaltaan sokeria vastaan ja niitä on makeutettu stevialla. Erityisesti tuo (Kismetiä muistuttava) keksisuklaa menee ihan ehdasta suklaasta.

*Kollageeni ja WishPro -kasvohoito. Wishpro -kasvohoidossa olen käynyt lepäämässä ja aktivoimassa ihon omaa kollageenituotantoa. Hoidosta lisää täällä.

ARVONTA

Koska haluan jakaa hyvää oloa muillekin niin täällä blogissa ja Instagramin puolella (@gaalanainen) on nyt arvonta, jossa voit voittaa vapaavalintaisesti lavan Puhdistamon kombuchaa tai energiajuomaa (maku oman valinnan mukaan), vapaavalintaisen elektrolyyttijauheen, tuotelaatikon Nick`s-patukoita sekä WishPro -kasvohoidon (arvo 49e). Kaikki nämä yhdelle onnekkaalle, joka kaipaa elämään rentoutusta ja kevyitä, mutta terveellisempiä vaihtoehtoja.

Kommentoimalla alle ja ottamalla tilin Gaalanainen seurantaan Instagramin puolella, voit osallistua arvontaan, täällä blogin puolella. Voittajat ilmoitetaan 12.2.

Ihanaa viikkoa kaikille <3

*tuotteet saatu, mutta niitä myös ostettu ennen ja jälkeen lähetysten itse (kuten kuvissa esiintyvät tuotteet), kasvohoitosarjasta saatu alennusta

Lue myös

Kollageenia ihoon ilman pistoksia

Jos Ärrän myyjän ystävälliset sanat saavat purskahtamaan itkuun, on aika tehdä jotakin

Läski, ruma ja riittämätön – missä vaiheessa ammattiapu on ainoa vaihtoehto?

Rakas sinusta on tullut pullukka!