Teimme syykuun lopussa päätöksen; siirrämme joululomaksi hartaudella suunniteltua Los Angelesin matkaa vuodella.

Perheen lisäksi reissuun oli tarkoitus ottaa mukaan äitini, joka täyttää kuusikymmentä. En haluaisi enää edes mainita k-sanaa, mutta realiteetit alkoivat selvitä syksyn aikana; ensin maahan ei päässyt ollenkaan ja nyt rokottamattomana maahan ei pääse. Emme voi olla varmoja, että saisimme 6- ja 9-vuotiaille siihen mennessä rokotteet. Ja minä en ole taas sellainen ihminen, joka omaehtoisesti jättäisi roikkumaan, missä olemme jouluna. Siis reilun parin kuukauden kuluttua.

Ehkä-elämä

Lapset ottivat odotetun reissun siirtymisen vastaan vuodella hyvin. Tämä k-aika on varmasti tuonut monelle muullekin tottumuksen ehkä-elämään. Minulle ajatus viettää joulu poissa kotoa tuntui haikealta; tämä saattaa olla viimeinen joulu, kun meillä on pukkiuskovainen talossa (kuopus menee ensi vuonna kouluun), joten ajatus kotijoulusta tuntuu myös hyvältä. On kiva päästä jatkamaan jo kuudentena vuonna jouluperinteitä, joita olemme luoneet tässä nykyisessä kodissamme (sitä ennen vietimme joulua aina aaton lapsuudenkotikaupungissani tai anoppilassa).

Ehkä ensi vuoden Kalifornia joulu on hyvä välietappi tässä joulupukksiasiassa kohti joulua ilman joulupukkia, kun pukki tulee joka tapauksessa yöllä savupiipusta ja lahjat avataan vasta joulupäivänä.

Tapoihini orientoitunut reissaaja

En ole mikään maailman innokkain reissaaja, mutta Kalifornian joulua olin ehtinyt jo fiilistellä. Ehkä tylsimmältä reissun siirtymisessä on se takaraivosta automaattisesti puskeva tuttu ehkä. Entä jos tilanne pahentuu taas ensi vuonna? Olisiko kannattanut tehdä äidin synttärireissu nyt heti ja tässä jo jonnekin Eurooppaan, sen kerran kun rajat ovat auki?

Tai mikä pahempaa; entä jos emme ikinä pääse enää Yhdysvaltoihin? Tilanne on siellä monella tapaa hyvin erilainen kuin aikaisemmin.

Olen reissaajana aika tapoihini orientoinut. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka matkustan aina Kaliforniaan – vaikka varmasti perheen kannalta Euroopan lomakohteet olisivat logistisesti helpompia.

Mutta ehkäilystä huolimatta, olen päättänyt ottaa kaiken irti tulevasta joulu(lomasta). Viime kesänä lomailimme Vuokatissa, joten nyt varasin tuoksi Amerikan lomaan varatulta ajalta Vuokatista – samasta hotellista laskettelurinteiden kupeesta.

Vaikka viihdyn kotona turhankin hyvin, niin reissut ovat perheelle tärkeitä yhteisiä juttuja; jotain mitä odottaa. Nyt odotan joulun aikaa tuplasti innostuneena. Ja yritän uskoa, että ehkä-elämäkin päättyy; siinä määrin kun sitä, elämää, nyt ylipäänsä voikaan hallita.

Ensimmäiset askeleet myös pihalla kohti joulua otettu. Kesän (teko)kasvit vaihtuivat viikko sitten.

Lue myös: Paluu Vuokattiin 22 vuoden jälkeen – TOP 5 kesäkohdetta

                    Optimoija yllätettiin!

kuva yllä Tiia Ahjotuli

Muistatteko sen kohtauksen Pikku naisista, jossa XX sanoo Jolle:

But my hands are empty, johon Jo vastaa tarttuen XX käsiin:

Not empty anymore.

Ihan samanlainen olo on varmasti nyt meidän seinillä, jotka ovat nyt lähes kuuden vuoden semiaktiivisen etsinnän jälkeen saaneet ylleen taulut.

Taulut löytyivät Artastalta

Huhuilin tauluja kevään sisutusvimmassa täällä bloginkin kautta, ja se tuotti tulosta! Löysin tätä kautta Artasta:n -eli vihtiläisen taiteilijan Asta Vehviläisen, joka on maalannut päätyökseen tauluja viitisen vuotta.

Yllättäen löysin molemmat taulut Artastalta – sekä olo- että makuuhuoneeseen. Molemmat taulut löysin hänen myytävistä teoksista Facebook-sivujen kautta. Tykästyin teoksissa selkeisiin graafisiin linjoihin, jotka sopivat meidän modernin skandinaavis-60 -lukuisen sisustustyylin yhdistelmään. Taide on ajatonta, mikä on minulle tärkeää, sillä en halua ostaa enää yhtään sisustusesinettä tai huonekalua, jonka en voi ajatella kulkevan mukanani loppuun asti.

Onko meidän talo nyt valmis?

Alun perin taisin huhuilla tähän olohuoneeseen taulua, jossa olisi paljon keltaista. Kun näin riikinkukko-teoksen Astan sivuilla,  niin oikeastaan olikin toisarvoista, että siinä oli myös sattumalta kaikki meidän sisustussävyt; minttu, vihreä, keltainen ja kultaan laskettava oranssi edustettu. Itse teos oli vangitseva.

Minusta teos syvensi mukavasti olohuoneen yleisilmettä vai mitä mieltä olette?

Toisen taulun, tämän keltaisen abstraktin teoksen laitoin auringoksi makuuhuoneeseemme. Nyt huone ei tunnu enää tyhjältä.

Kun saa kämppää aina eteenpäin, motivoi aina myös järjestellä enemmän ja viedä loppuun ”ehkä pitäisi tehdä” -projekteja. Taulujen ja ystäväni muuton innoittamana sain viimein myös valittua ja tilattua pienemmät julisteet kylppäriin ja makuuhuoneeseen. Laitan noista myös kuvat tähän, jos motivoi jotakin muutakin näin syksyn tullen järkkäilemään paikkoja.

Tuntuu epätodelliselta; että onko meidän talo nyt sitten valmis? Ainiin se sohvahomma..

Artastan IG-sivut täällä 

Facebookista löytyy täältä. 

*tauluista saatu alennusta

lue myös

Onko väritoivein tilattu teos taidetta? 

Toivepostaus kotiesittely

Voiko viisi vuotta vanhasta sohvasta luopua?