Herutuspipo, pipo jolla käy flaksi!

Alkuun on painotettava, että herutuspipo -kertomuksellani en halua loukata ketään. Tiedän, että kumppanin löytäminen voi olla haastavaa, joten en halua millään tavalla aliarvioida niitä, jotka ovat kokeneet sen vaikeaksi. Onhan siinä kyse myös paljon tuurista, ajoituksesta ja sellaista. Tämä on siis hieman kieli poskessa kirjoitettu, mutta totta.

Haluan esitellä teille Golden State Warriors -pipon, joka ei ole aivan tavallinen pipo. Ristin sen marraskuussa herutuspipoksi. Ei voi nimittäin olla sattumaa, että minua on lähestytty niin monta kertaa juuri tuo sama pipo päässä. Siis lähestytty nimenomaan kaksilahkeisten taholta. Ja koska olen ollut yli kymmenen vuotta varattu, niin minusta tämä huomio menisi hukkaan, jos en jaa tietoa muille. Jos siis haluaa tutustua perusmukavanoloisiin, sporttihenkisiin miehiin, niin ehkä tästä seuraavasta voi olla apua jollekulle.

Herutuspipo – sporttimuijahuijaus

Mutta ensin esittelen herutuspipon, jonka ostin joltakin Losin reissulta. Se on siis San Franciscossa vaikuttavan koripallojoukkue Golden State Warriorsin pipo. Ostin sen ihan täysin ulkonäön perusteella, eli mun sporttimuijastatus on siltä osin harhaanjohtava. Mutta iso ja lämmin pipo on ollut minun lempipipo yli kolme vuotta. Pipo on varmaan tyyppiesimerkki iloa tuovasta vaatekappaleesta, tai ainakin se on aina luontainen vetää päähän ja pipo tuntuu passaavan yhteen takin kuin takin kanssa. Mutta se ei ole tässä oleellista, vaan se kuinka paljon olen saanut piposta palautetta, käytännössä vain tuntemattominta mieshenkilöiltä.

– Hei, sun pipo, peukku ja silmänisku, on tapahtunut esimerkiksi ratikassa kaksilahkeisen suunnalta.

Tällaisia ”hieno pipo, hieno joukkue” -kommentteja on tullut vuosien aikana varmaan kymmeniä. Ja nimenomaan oikeinkin freesien mieshenkilöiden suunnalta. Välillä on tullut jopa vähän syyllinen olo, enhän tiedä edes yhtään kyseisen joukkueen pelaajaa. Mutta image taitaa olla everything.

Herutuspipo ja marraskuu

Olin autuaasti unohtanut tämän herutuspipon ominaisuudet, tai en ollut kiinnittänyt siihen ennen tätä marraskuuta kai systemaattisesti huomiota. Mutta nyt marraskuussa, kun minulla oli tuo pipo päässä, minua tultiin iskemään kaksi kertaa. Siis sain piposta kuun aikana muutaman mieltä lämmittävän kommentinkin , mutta kaksi kertaa minua tultiin viime kuussa ihan rehellisesti iskemään, kun minulla oli tuo pipo päässä.

Minulle ei todellakaan ole mitenkään arkipäiväistä, että miehet tulevat juttelemaan minulle keskellä päivää ja selvinpäin. Suomessa tuollaiset tilanteet ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa.

Mutta marraskuussa näin kävi todella kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kannoin tavaroita selkä vääränä kirpputorille. Olen yleensä jakanut kaikki ylimääräiset kamat läheisille, mutta tänä vuonna en jaksanut odotella koronan päättymistä vaan varasin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kirpparipöydän.

Työpäivän jälkeen roudasin sinne siis viimeistä viikonloppuna inventoimani kassillista. Minulla oli työvaatteet, herutuspipo ja olalla Ikea-kassi kamaa. Yhtäkkiä joku takanani sanoo.

– Hei tiedät sä paljon tuolla maksaa pöytä?

Katselen hölmistyneenä ympärilleni, puhuuko tuo mies mulle?

Hän on pitkähkö, freesi, eikä sen oloinen että hyökkäisi puukon kanssa marraskuun pimeydessä kimppuuni, joten pysähdyn.

– En tiedä..

-Kuka sen maksaa, sun rikas mieskö?

– Ööö, ei kun mää itse. En oo vaan kysynyt, enkä oo pitänyt täällä pöytää varmaan kolmeen neljään vuoteen..

– Sä oot viehättävän näköinen, oot sä sinkku?

Hämmästyn lisää. Toki sanon heti, että olen naimisissa, mutta onnittelen miestä hänen sujuvasta lähestymisestä. Neljällä lainilla suoraan asiaan, ja mä en tajunnut mitään! Kiitin häntä päivän pirityksestä ja mies katosi viereisen autoliikkeen pihaan. Taisi olla vain kirpparin ohi läpikulkumatkalla.

Tämä asu (aika ennen nykyistä maskisuositusta) minulla oli yllä hämmentävillä lähestymiskerroilla. Tietysti lähestymiset imartelevat, vaikka syy olikin ilmeinen. Herutuspipo.

Viikon kuluttua tästä, mulla oli sama asu päällä Prismassa. Tuolloin mua tultiin pyytämään treffeille, kun olin keräämässä karjalanpiirakoita sellaisesta leipäpisteestä.

Jälleen kysyjä oli oikein mukavan ja urheilullisen näköinen mies! Ei voi olla sattumaa!

Kun aloin miettiä, niin itse ehkä suosittelisin sinkkuja menemään urheilutapahtumiin. Jos siis haluaa tutustua uusiin ihmisiin. Kun joskus maailman aikaan seurustelin jääkiekkoilijan kanssa, minua lähestyttiin hallilla todella paljon. Tosin olin 15 vuotta nuorempi, nykyään saan kulkea ihan rauhassa.

Mutta joku logiikka tässä voi olla. Ainakin oman mieheni kaveripiirissä on todella kivoja miehiä, joiden en näkisi pyörivän Tindereissä, vaan ennemmin luottavat perinteiseen tapaamiseen. Vapaa-ajalla heidät löytää juurikin ja lähinnä jääkiekko- ja jalkapallokatsomoista kavereiden kanssa.

Eli kun korona hellittää, niin avoimin mielin ostamaan sinne lippuja! Sitä ennen voi hankkia vaikka alennusmyynneistä jonkun herutuspipon sporttijoukkueen pipon. Jutun juurta niistä ainakin tuntuu löytyvän.

Lue myös (miten tapasin oman mieheni):

Ensitreffit alttarilla -parit: Minäkään en rakastunut aviomieheeni ensisilmäyksellä

Joulunhallintaongelmaan kuuluu myös jouluteemaisten tapaamisten sopiminen. No rajoitukset peruuttivat nämä tämän vuoden osalta, mutta ehdimme sentään käydä kuopuksen kanssa ystäväni uudessa ihanassa (joulu)kodissa.

Joulunhallintaongelma. Tällaisen diagnoosin tein viikonloppuna, kun tein inventaarion mitä kaikkea olen hankkinut TÄTÄ joulua varten.

Ongelmani on se, että liennytän joulun päättymiseen liittyvää ahdistusta ostamalla alennusmyynneistä kamaa seuraavaa joulua varten. Kuten esimerkiksi kahdeksan kappaletta Holiday-saippuoita, kuusi kappaletta joulupaitoja (kiva laittaa goodiebackeihin jouluvieraille), nyrkkeileviä joulupukkikyniä ja jouluaiheisia kirjoja lapsille (kirjoja kun ei voi koskaan olla liikaa). Tällä hetkellä onkin sitten tulossa kuopuksen joulusukkaan aamuksi kolme: Pekka Töpöhännän joulu, Tatun ja Patun joulu sekä Ryhmä haun joulu.

Minulle saisi varmasti myytyä jouluteemalla vaikka Trumpin joulumuistelmat tai kasan risuja, jos siihen olisi kietaistu ympärille teksti Tontun saunavihta.

Joulunhallintaongelma ja sen syy

Arvaatte varmaan mitä sitten käy?

Unohdan onnellisesti nuo vuoden takaiset ale-ostokset.  Ja kun kauppoihin alkaa ilmestyä uutta joulukamaa marraskuussa, kaiken kiireen keskellä ajatus joulusta tuntuu rauhoittavalta. Joten ostelen lisää, kun työkeikkojen välissä kuljen jatkuvasti liikkeiden ohi tai läpi.

Tänä vuonna tarkoituksena oli pitää myös keskimmäisen synttärit jouluteemalla ja illalla glögijuhlat. Hiki hatussa olen haalinut tontun vierailua varten lapsivieraille muun muassa lahjapaketin mallisia korviksia, kuusen mallisia hassuttelulaseja, tonttujauhetta (älkää kysykö enempää). No perjantain rajoituksilla ei näitä juhlia voida tietenkään pitää, joten hankittu tavaramäärä ensimmäistä kertaa suoraan sanoen hävettää.

Löysin nimittäin kaapista myös viime vuoden alennusmyynneistä ostetun korkkamattoman paketin joulukuusilautasia sekä karamellitangon mallisia joulupussukoita. Joulusydänlahjapaperin ja kaikki paketointitilpehöörin nyt voi onneksi järkevästi käyttää itse lahjoihin.

Eilen ostin vielä alennuksesta kaksi joulukalenteria lisää (joista kotona aloin miettiä, että onkohan tuo LOL-pakkaus edes joulukalenteri).  Ostin myös kaksi joulutyynyä, mutta ne olivat sentään suunniteltuja.

joulunhallintaongelma ja kulutus

Kolmelapsisessa perheessä olen alkanut kiinnittää tavaraan ja laatuun eri tavalla huomiota viiden viimeisen vuoden aikana. Ensinnäkin tavara ahdistaa. On myös hyvä oppia tunnistamaan saadun tavaran arvo ja sitten se ekologisuus. Olen myös luonut 1-15 -metodin, jonka avulla olen pyrkinyt hillitsemään tavaran määrää. Ostetaan vain mitä oikeasti tarvitaan. Ja aina kun on mahdollista pyritään valitsemaan ekologisempi ja kestävämpi vaihtoehto.

Mutta kun ensimmäiset joulukamat tulevat kauppoihin, unohdan tämän kaiken. Perustelen joululahjojen ja joulukaman ostamista itselleni uskottavilla selityksillä. Nuorimmaisemme on viisi, ei ole enää montaa joulua, kun meillä on pukkiuskova taloudessa! Nyt pitää nauttia! Ja kyllä, haluan hemmotella lapsia ja läheisiä. Vaikka tiedän, että pitkässä juoksussa aikani heille olisi paljon arvokkaampaa kuin tavaran hallinnointiin ja ostamiseen menevä aika.

Joulunhallintaongelma, kun ostat kaikkea, jonka LUULET liittyvän jouluun. No onneksi tuo LOL-kalenteri liittyi, vaikka kotona aloin ihmetellä, että tavallaan jouluun ei viittaa muu kuin tuo 25 yllätystä.

Viikonloppuna pakotin itseni kuriin. Tai siis eilisen kauppareissun jälkeen, kun olin ostanut vielä yhden joulukalenterin, josta en lopulta ollut varma oliko se joulukalenteri. Ilmoitin, että jokainen lapsi saa tänä vuonna maksimissaan kuusi lahjapakettia (ja toki tonttu nyt käy tiputtamassa huomenna aamusukkiin jotakin, mutta niissä suurin osa on tarpeellisia).

Laitoin kummeille vetoomuksen vetämään, että lahjat ostetaan porukalla. Tai vaihtoehtoisesti kortti tai lämmin ajatus riittää. Itse saan ostaa täksi jouluksi enää kynttilöitä ja mahdollisesti, jos jossain olisi kiva jouluteemainen keittiöpyyhe. Toivon, että minun joulunhallintaongelmaan auttaa lista ja pieni pysähdys kaupassa kaiken ihanan joulukaman keskellä. Silloin lupaan kysyä itseltäni; aiheuttaako tämä joulutavara iloa joka joulu, kun sen joululaatikosta nostan esille? Ja minne hemmettiin tämän survon aikavälillä tammi-lokakuu?

Senkin rahan laitan mieluummin Hope ry:n lahjakeräykseen, johon olen osallistunut nyt monena jouluna. Tänä vuonna Hope on nimennyt kohdennettujen toiveiden sijaan 10 toivotuinta pakettia. Keräykset tulossa ainakin Iso Omenan, Myymannin ja Columbuksen ostoskeskuksiin. Ne paketit ja sijoitukset tuovat varmasti iloa saajilleen.

Lue myös 

Miksi saan pidettyä lasten ja työasiat hallinnassa, mutta en kotia