Tarkoitus löytää sisäinen rauha – ja ehkä myös silitysrauta. Kiitos tästä t-paidasta C More ja Paras vuosi ikinä -sarja!

Ei ei ole, tai sen sanominen ei ole minulle uusi asia. Viime vuosina olen joutunut pakon edessä opettelemaan sen sanomista, koska aika – ja sitä kautta omat resurssit – eivät vain riitä kaikkeen. Ei vaikka kuinka toivoisi. Silti se – ei – aiheuttaa yhä vaikeuksia; varsinkin jos tietää, että itsellä voisi olla kyselyyn annettavaa ja siitä innostuu, niin sitä alkaa myymään ideaa itselleen; entä jos sittenkin?

Uskon, että asioiden puntarointi on toki hyvästä. Olen kuitenkin niin monta kertaa pusertanut mahdottomasta mahdollista, että oppinut noiden vääntöjen edessä tunnistamaan myös omat voimavarani paremmin.

Ei enää kiireessä kaatuilua

Palasin eilen kesäloman töihin – minäkin. Julkaisimme Varpu Hintsasen kanssa kesäloman lopulla Valo joka ei kadonnutkaan -kirjan (Wsoy). Julkaisun jälkeen alkoi tuntua, että 28.7 julkaistun kirjan ja sen promootion järjestely on vienyt kesälomasta niin paljon aikaa ja energiaa, että järjestelin tämän viikon työt vielä kevyemmäksi. Olen helpottunut, kiitollinen ja onnellinen, että ihmiset ovat löytäneet kirjan, mutta en halua olla syyskuun alussa samassa tilanteessa kuin viime syyskuun alussa, jolloin kaatuilin kiireessä pitkin kyliä ja purskahdin Ärrän myyjälle itkuun.

Päätin siis jo muutamien viikkojen loman aikana, että sanon viisi kertaa ei viidelle oikein mielenkiitoiselle projektille ja kirjakyselylle. Toki sanoin hyvin kauniisti ei kiitos. Ja jokainen kyselijä ymmärsi, että kun edellinen kirja vasta pari viikkoa sitten päästetty käsistä, niin takki on aika tyhjä.

Eikä nämä kyselyt ole mitään leuhotusta töiden paljoudesta. Tässä kohtaa elämää uskallan sanoa, että ne ovat osoituksia hyvin tehdystä aikaisemmasta työstä. Työstä, jolle olen monta kertaa antanut aivan kaikkeni.

Välivuosi projekteista

Pidän ainakin yhden välivuoden ylimääräisistä hommista ja keskityn ihan näihin toimittajan töihin; joissa niissäkin ihan riittää haastetta, iltapuhdetta ja tarinoita kerrottavaksi. Tänne blogiin tarinoin myös taas normisti kerran viikossa.

Kiitos, kun palasit kesäloman jälkeen lukemaan. Astetta tasapainoisempaa syksyn alkua meille kaikille! <3

Viisi vuotta haaveilua, nyt uusi lamppu on katossa. Juuri kun olin saanut Artekin Aallon Mehiläispesän tilattua tuli vastaan ihan perinteisessä Maskun mainoksessa ruskea nahkasohva. Yhtäkkiä tajusin, että tuo oli se viimeinen silaus (ok muutamia tauluja lukuun ottamatta, mutta niistä lisää myöhemmin), joka täydentäisi koko yläkerran sisustuksen. Elementti, jota olin tietämättäni etsinyt. Kun saimme uuden lampun kattoon, niin se suorastaan huusi parikseen tuota ruskeaa nahkasohvaa.

Keltainen seinä vai uusi sohva?

Kun olin tilannut lampun, ajattelin että maalaisin olohuoneen seinän keltaiseksi. Mutta jotenkin sisustussilmäni sanoo, että jos tilaisin ruskean nahkasohvan ja maalauttaisin seinän keltaiseksi, niin sitten olisi liikaa sinappia. Ja tykkään kuitenkin tuosta vanhasta mintusta, jota on kylppäreitä ja eteistä lukuun ottamatta joka huoneessa yksi seinä.

Keltainen seinä vai uusi ruskea nahkasohva?

Joten olen vaiheillut. Kysyin Instastoriesissa sohva vai maalaus, niin reilut 300 äänestänyttä (81%) oli sitä mieltä, että uusi sohva. Ehdotettiin myös sohvan verhoilua keltaiseksi ja huonejärjestyksen muuttamista. Tiesittekö muuten, että keltainen ja harmaa ovat kevään viralliset trendivärit, eli ihan sattumalta tässä pyöritään nyt aallonharjalla. Maailmanlaajuinen värijärjestelmä Pantone nimittäin nimesi juurikin harmaan (ultimate grey)  ja keltaisen (illuminating yellow) kevään virallisiksi trendiväreiksi. Jostain syystä näin korona-aikaan tuo keltainen on houkutellut enemmän.

Uusi lamppu ja pari muuta menoerää

Moni laittoi Instagramissa, että haluaa kuulla, miten sohvasaaga päättyi. No vielä ei ole uutta sohvaa myöskään siitäkään syystä, että tuli muutama yllätysmenoerä (kuten omakotitalossa aina). Yläterassille on tulossa reilun parin tonnin remontti, jonka normaalisti maksaisi kai talon rakennusliike, koska kymmenen vuoden takuu, mutta selvisi, että se on mennyt konkkaan – siis rakennusliike, me ei ihan vielä, ellei tämä koronakurimus jatku nyt ikuisesti. Yhtäkkiä meillä myös meni rikki mikro ja liesituuletin, joten ne piti vaihtaa viikonloppuna. Joten laskeskelin, että jos jätän eläkesäästöt tässä kuussa tekemättä (aina fiksu valinta), mulla olisi sittenkin vain osa tuosta sohvarahasta koossa ja Maskun alennus taitaa loppua tällä viikolla..

Aloin myös vaiheilla; onko ok vaihtaa hyvä sohva viiden vuoden jälkeen? Siis ihan ekologisesti ja näin konmarittajana. Olen aina ollut innokas sisustaja ja hävettää, miten monta sisustustyyliä olen käynyt läpi kotoa muuton jälkeen. Sohvakin on tainnut vaihtua sen vähintään viiden vuoden välein? Tämä harmaa sohva taitaa olla viides, jonka olen ostanut. Ja muutin kotoa 18 vuotta sitten… Tähän nykyiseen kotiin olen yrittänyt tehdä huonekaluissa mahdollisimman ajattomia valintoja. Sellaisia, jotka kulkevat mukana koko loppuelämän. Uskon, että tuo sohva voisi olla sellainen. Vielä kuukausi sitten en tiennyt, että harmaa sohva näyttäisi, no harmaalta möhkäleeltä. Vaiheilu jatkuu.

Olkkari feat vanha lamppu.

Olkkari feat uusi lamppu.

Sisustusextra – pakko tehdä jotakin konkreettista

Sain tuossa viikonloppuna lähtemään kustantamoon yhden kirjan käsikirjoituksen, oon joka viikko haastatellut, säätänyt ja välillä etsinyt ajankohtiaset haastateltavat seurapiiripalstalle aikakauslehteen, kirjoittanut kymmenisen pitkää lehtijuttua ja muutaman lyhyemmän. Myynyt syksyn juttuja jo pitkälle lokakuuhun. Ainiin ja päivitellyt tätä blogia ja vetänyt läpi yhden kiusaamisehkäisykampanjan.

Kun koko ajan kirjoittaa ja samalla ideoi, myy ajatuksiaan, niin tässä kohtaa kevättä alkaa kaivata jotakin konkreettista tekemistä. Minulle pelkkä siivoaminen ei oikein riitä mielelkkääksi konkreettiseksi tekemiseksi, vaan siivoamisen yhteydessä sisustusinto pääsee muutaman kerran (yleensä näin keväällä ja joulun läheisyydessä) irti.

Kun moni toivoi tuon sohvasaagan yhteydessä Instagramissa laajempaa kotiesittelyä, ajattelin yhdistää kaksi kärpästä ja alkaa viikoksi sisustusbloggariksi. Eli kolmen postauksen sarja on näin kevään kunniaksi meiltä kotoa. Ehkä tästä tulee jopa joka keväinen perinne.

lue myös: Miksi saan pidettyä kalenterin järjestyksessä, mutta en kotia?