Lupaus vuodelle 2021 voisi näyttää myös tältä. Joululomalla vietin yön hotellissa, opettelin juomaan viiniä ja luin Obaman elämäkerran.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta nyt on lupaus vuodelle 2021!  Näimme joulun pyhinä vähän enemmän ihmisiä kuin oli poikkeusjouluna aikomus ja tiedättekö – se teki hyvää!

Vaikka täältä kotitoimistosta työskentely on ollut minulle vuosikausia peruselämää, niin viime vuonna luonnollisesti siirryin lähinnä soittelumoodiin. Ja hyvä sekin, että ihmisiin saa pidettyä monella tapaa yhteyttä, mutta vuonna 2021 aion käydä kerran viikossa lounaalla ystävän, kollegan, asiakkaan tai ihan muuten vain inspiroivan immeisen kanssa! Se on siis minun toinen lupaus vuodelle 2021!

Lupaus itselle voi olla itsepetos

Kohta tämä helpottaa! Eikun tämä vielä, niin sitten kyllä helpottaa! Viime syksynä luin Eeva Kolun kirjasta, että tämä itsepetos on varsinkin meidän kevytyrittäjinä työskentelevien milleniaalien mantra, jolla huijaamme paitsi läheisiä, mutta ehkä ennen kaikkea tsemppaamme ja lohdutamme itseämme. Mutta kun ei tämä oikeastaan helpota, ellei halua ratkaisevasta laskea omaa tai perheen elintasoa. Eli tässä kohtaa elämää, näillä toiveilla ja töillä on ehkä vain kohdattava tosiasia, että ei tämä oikeastaan helpota.

Sen verran tein töitä äsken päättyneellä joululomalla , siis itseni kanssa, että tein *Varpu Hintsaselta saatua mielentaitojen työkirjaa, jossa mietin omia arvojani. Läheisten ihmissuhteiden vaaliminen on minulle tärkeä arvo; siihen kuuluu myös ystävät sekä tuttavat. Vaikka tänä vuonna näitä suhteita on hoidettu puhelimella, niin haluan että tämä arvo näkyy alkaneena vuonna enemmän myös käytännössä. Tähän vaalimiseen liittyy myös toinen lupaus, mutta kerron siitä enemmän myöhemmin.

Lupaus konkreettisesti kalenteriin

Elämä tulee olemaan täyttä tänäkin vuonna. Ja se on oikeastaan aika mahtavaa ja etuoikeutettua. Mutta se myös tarkoittaa, että itselle tärkeiksi arvottamia asioita on vain nyt yritettävä sumplia kalenteriin. Samoin on merkittävä myös niitä lomia, jolloin voi ladata akkuja. Meillä ne kulkevat käsi kädessä lasten koulun lomien kanssa, joten sen mukaan alan nyt täyttää myös omaa ensi vuoden kalenteria. Liikuntasuunnitelman kirjasinkin kalenteriin jo viime vuoden puolella, mutta nyt alann täydennellä kalenteriin omat työjutut, lasten kisa- ja talkooviikonloput sekä ennen kaikkea ne lounastreffit. Saatan ahdistella tänään siis yhtä jos toista tämän vuoden suunnitelmilla.

Uskon, että lupauksen konkretisoimista auttaa, että ne kirjaa ylös -osaksi vuoden 2021 elämää hyvissä ajoin.

Hyvää tätä vuotta ja kaikkea meille kaikille!

Lue myös: Vuoden 2021 liikuntalukujärjestys – tältä se näyttää minulla!

*työkirja saatu

Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt ja Rosanna Marilan Työuupumuskirja kuvaavat uupumista eri kulmista.

Miellyttäjä. Suorittaja. Optimoija. Innostuja. Armoton (itseään kohtaan).                                                 check. check. check. ja check.

Olen lukenut tällä viikolla kaksi erilaista uupumusta käsittelevää kirjaa. Rosanna Marilan kirjoittama ja Liisa Valosen kuvaama Työuupumuskirja (Docendo) kertoo työuupumuksesta, sen kokeneista ja siitä selvinneistä. Teos antaa myös konkreettisia ohjeita, miten toimia, kun työ alkaa tuntua liian kuormittavalta.

Pystyn tunnistamaan jotain itsestäni monista sen kohtaloista. Kuten nykyisen Helsingin Sanomien päätoimittaja Anu Ubaun kuvailun minuuttiaikataulutetusta aamusta, jolloin aikataulu pettää,  kun auton ikkunat ovat jäätyneet, eikä niiden skrapaamista ole laskettu aikatauluun. Tätä seuraa itkuromahdus.

Monta rastia pystyn heittämään myös muiden selviytyjäkertomuksen kohdalle; syyllisen tunteeni siitä, että sopiiko unelmatyössä uupua? Ja pelon, että jos kieltäydyn työkeikasta, loppuvatko työt kohta kokonaan.

En itse ole ollut vakavasti työuupunut, mutta olen flirttaillut sen kanssa tasaisin väliajoin. Kuten viimeksi kirjoitin, uskon, että minut on pelastanut uupumukselta se, että pystyn latautumaan aika nopeasti. Pystyn hengittämään vapaammin, kun  olen saanut järjestettyä koko elämän aikataulut uudestaan inhimillisesti.

Kun luin Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjan (Gummerus), ymmärsin paremmin, että olen ollut välillä uupunut koko elämän kuormittavuuteen. En varsinaisesti itse ja vain työhön.

Kolun kirja vie syviin vesiin erittelemällä ja kyseenalaistamalla varsinkin meidän millenniaalien toimintamalleja.. Perimmäisenä kulkee kysymys, kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä?

Eeva maalaa tarkasti faktat. Millenniaalien talous ja työt ovat epävarmempaa kuin edellisillä sukupolvilla, työelämän vaatimukset liukuvat vapaa-ajalle, sosiaalinen media, jatkuvien päämäärien, välietappien ja onnellisuuden tavoittelu syventää kelpaamattomuuden kokemusta ja niin edelleen.

Ylisuorittamisella Kolu arvelee, että moni juoksee karkuun sisäistä synkkyyttä, jota ei kaiken suorittamisen alta kukaan huomaa. Mutta ilo.

Se ei yllä silmiin saakka.

Minulla on ilo saada arpoa yksi kappale kumpaistakin näistä syksyn kirjahelmistä (kumpikaan teos ei ole tullut vielä E- ja äänikirjapalveluhin)!

Toimi siis näin; ota seurantaan mun @gaalanainen -tili Instagramissa ja kommentoi hep syyskuun arvonta -kuvan alle ja/tai tähän blogin kommenttikenttään (tai saa kommentoida kerran myös molempiin). Jos haluat kertoa kommenteissa hepin sijaan omia vinkkejäsi parempaan jaksamiseen, niin sekin on vallan suotavaa.  Arvonta suoritetaan syyskuun loppuun mennessä.

Elokuun arvonnan Anni Hautala X Very nice -malliston hameen voitti @niinamarjatta.

Rauhallista viikonloppua kaikille!

(toteaa nainen joka saapui aamuyöllä viideltä työpippaloista kotiin)