Järvenpään nähtävyyksistä tunnetuin on Jean ja Aino Sibeliuksen koti Ainola, josta itse asiassa pääsee näppärästi saman päivän aikana kävellen tai pyöräillenkin moneen muuhunkin Järvenpään kiinnostavaan kohteeseen. Mitä täällä voi sitten tehdä ja nähdä, moni ulkopaikkakuntalainen vieras on kahdentoista Järvenpää-vuoteni aikana minultakin kysellyt. Äkkiseltään tulee helposti lueteltua vain muutama kohde, joten vastaisuuden varalle listasin viisi kohdetta päiväretkelle, joissa ainakin meidän vieraat ovat viihtyneet.

1.   Ainola – Sibeliuksen koti

Järvenpäästä ei voi puhua ilman, että mainitsisi Jean Sibeliusta. Järvenpää oli Sibeliuksen ja Ainon kotikaupunki – tuo oli yksi harvoista asioista, jonka tiesin ennen tänne muuttoa. Sibelius näkyy kaupungissa kadunnimenä ja jonkunmoisena paikallisidentiteettinä. Muutama vuosi sitten Kyrölän asema nimitettiin Ainolaksi.

Ainolan junaseisakkeelta onkin reilun kilometrin matka Järvenpään suosituimpaan yksittäiseen nähtävyyteen Ainolaan, joka oli Jean ja Aino Sibeliuksen koti yli 60 vuoden ajan. 1930-luvulla perhe asui lyhyen aikaa  Helsingissä, mutta muuttivat sodan alettua takaisin Ainolaan.

Talo on säilytetty alkuperäisasussaan vuodesta 1969, kun Aino kuoli. Jean Sibelius menehtyi vuonna 1957.

Museossa pääsee kurkistamaan kulttuurivaikuttajan kotiin.  Vaikuttava kirjastohuone, flyygeli ja keittiö. Ulkona yksi maan vaalituimpia puutarhoja ja saunarakennus. Kulttuuripariskunnan koti aukeaa omin silmin aivan eri tavalla kuin historiankirjoissa.

Ainolassa on myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta.

Parin jälkeläisten toive oli, että koti museoidaan. Ainola onkin myyty valtiolle vuonna 1972 ja avattiin museona 1974. Keskimäärin siellä käy toukokuu-syyskuun aikana, jolloin museo on auki, reilusti yli 20 000 kävijää.

Vierailulla Ainolassa, Jean ja Aino Sibleliuksen kodissa.

Miten pääsee? Ainolaan pääsee helposti myös junalla. R-junat pysähtyvät Ainolan seisakkeella, josta on noin kilometrin mittainen kävelymatka kohteeseen. Ainolan edessä on myös hyvin parkkitilaa, mikäli saavut omalla autolla.  Kesäaikaan moni aloittaa Tuusulanjärven ympäri ulottuvan kulttuurikierroksen juuri Ainolasta. Reitti on suosittu pyöräilijöiden keskuudessa ja moni vieras on halunnut tehdä kierroksen juuri pyörällä. Järven ympäri kulkevalle 21 kilometrin matkalle osuu myös monia kulttuurikohteita myös naapurikunta Tuusulan puolelta.

Taustalla Ainolan saunarakennus

2. Aino on Suomen hienoin ratsastuskeskus

Viisi vuotta sitten lenkkireittini varrelle, kivenheiton päähän Ainolasta, nousi ratsastuskeskus Aino. En ole itse hevosihmisiä, mutta moni ystäväni on ylistänyt Ainoa; se on maneeseineen, ravintoloineen ja katsomoineen Suomen hienoin ratsastuskeskus, jossa toki pyörii myös ratsastustunteja. Jos junaseisakkeelta kävelee päiväretkelle Ainolaan, kannattaa matkalla pysähtyä ihailemaan koko komeutta.

Käyn siellä välillä nuorimman lapsen kanssa ihailemassa komeita hevosia.

Ainon tarinasta tarkemmin täällä.

Miten pääsee: kävelymatka Ainolan junaseisakkeelta, autoille on parkkitilaa.

3. Rantapuisto

Periaatteessa Ainolasta on kävelymatka myös Rantapuistoon, joka on Tuusulanjärven rannalla, aivan keskustan vieressä. Monen mielestä Rantapuiston alue on kauneinta Järvenpäätä. Rantapuistossa on laajat viheralueet, iso leikkipuisto, jossa on omat puolet isommille ja pienille.

Itse tykkään käydä kävelyllä ja lenkillä mutkittelevilla poluilla, vappuisin fiilistellään picknikillä muiden kanssa. Rantapuiston päässä on uimaranta Tervanokka, jossa on minigolfkentät ja terassi-kioski. Rantapuiston kupeessa on myös skeittipuisto, joka on meilläkin isompien lasten keskuudessa suosittu paikka. Tänne tulee porukkaa myös naapurikunnista skuuttailemaan.

Rantapuistossa on tilaa juosta ja temmeltää kaikkina vuodenaikoina.

Rantapuistossa on suosittu skeittiparkki.

Miten pääsee: Pääjuna-asemalta kävelymatka

 4. Ravintola Huvila

Karamellisoitua lanttua, kasvishernekeittoa, vadelmamelbaa, pannukakkua ja pätkisjäätelöä. Voissa paistetut muikut, tilli-kermaviilikastiketta, perunoita ja mummonkurkkua. 

Järvenpään juna-aseman lähellä sijaitseva Ravintola Huvila on sympaattinen paitsi ulkomuodoltaan, myös lounaslistoiltaan. Jos haluan upgreidata kotityöpäivänä lounasmiljöötä ja syödä laadukkaista raaka-aineista valmistettua ruokaa suuntaan tänne (kympillä saa hyvän lounaan). Viikonloppuisin ja iltaisin Huvilassa on a’la carte -lista ja kerran kuussa sunnuntaisin täällä on Järvenpään paras brunssi.

Ravintolasuositus Järvenpäässä Huvila.

Miten pääsee: Järvenpään asemalta 400 metriä. Edessä rajoitettu määrä 1-2 tunnin parkkipaikkoja.

5. Järvenpään Citymarket

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin viime vuosina maailman parhaaksi ruokakaupaksi valittu Citymarket on ollut meidän vieraiden ykkösvierailutoive Järvenpäässä. Se on paljon muutakin kuin sushi. Moni ulkopaikkakuntalainen listasi sen myös yhdeksi kohteeksi, jonka tuntee Järvenpäästä. Lisää maailman parhaasta kaupasta voit lukea täältä.

Miten pääsee: Juna-asemalta noin kilometri kävellen.

Järvenpään Citymarket valittiin vuonna 2019 maailman parhaaksi ruokakaupaksi.

+Vanhankylänniemi, Lemmenlaakso, Järvenpää-talo ja Vaatepuu

 Kyselin muutama viikko sitten järvenpääläisiltä kaupungin parhaista kohteista.  Myös seuraavat mainittiin. Lemmanlaakson retkeilyalue, joka on laaja luonnonsuojelualue. Innokkaat retkeilijät nimittävät sitä Suomen sademetsäksi. Lemmenlaaksossa on myös puitteet frisbeegolfille.

Vanhankyläniemen kartanoalue on myös oma nähtävyytensä, jonka neljän kilometrin luontopolku on myös kiva päiväohjelma. Juna-aseman viereisessä olevaan Järvenpää-taloon ulottuu monen artistin konserttikiertueet ja myös paikallisen teatterin näytöksiä pyörii siellä usein. Vaatepuu on vaatelainaamo , jota kutsutaan tuttavallisesti”kaupunkilaisten yhteinen vaatekaappi”. Jo ketjuksi yltänyt laadukkaita vaatteita jäsenille lainaava vuokraamo lähtöisin Järvenpäästä ja sijaitsee täällä Prisma-keskuksen yhteydessä. Keskustassa pyöriessä tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen liike.

Kiitos te kaikki ihanat sadat vastaajat (ja keskustelijat) täällä blogissa, Facebookissa kuin Instagramissa, jotka kertoivat hyviä asioita Järvenpäästä ja Citymarketista. Sain teiltä arvokasta tietoa ja vinkkejä tähän postaukseen. Kiitos. Vastaajia oli yhteensä 404. Arpaonni suosi tällä kertaa Kati Paikkala, jonna_mt (Instagram) voititte Keskon lahjakortit.  Laitatteko minulle yhteystietonne; empuntemputjatarinat@gmail.com 🙂

Lue myös: 10 syytä miksi Järvenpään Citymarket on maailman paras ruokakauppa

kuvat: Tiia Ahjotuli

Nykyään vallalla on ajatus, että terapia on vaihtoehto kaikille. Tai tuskin kenellekään siitä on haittaa. Olen täsmälleen samaa mieltä. Silti omani kanssa kävin aikanaan niin kuin Vesalalle – jätin kesken.

Minulla on jonkunmoinen ortoreksiatausta. Parikymppisenä elin vuosikausia todella kontrolloitua elämää; ohjasin jumppia jopa yhdeksän tuntia päivässä. Söin kerran päivässä rahkan ja join pepsi maxia. Syy miksi en joutunut tiputukseen kuin sen kerran oli varmaan ahmimiskohtaukset, joita sain ehkä keskimäärin kerran kuussa. Myös kotona käydessäni söin enemmän. Ja myös juhlin. Kaikesta ”ylimääräisestä” seurasi kuitenkin pidempiä lenkkejä ja enemmän jumppaa.

Kun menin niin sanotusti istumatöihin aloin ”lihoa”. Tämä oli jossain määrin luonnollista, sillä kehoni oli tottunut jäätäviin määriin liikuntaa, joten olisin saanut juosta yöt, että olisin voinut sovittaa sen säännölliseen elämänrytmiin. Nyt söin lounaalla työkavereiden kanssa muutakin kuin rahkaa. Voisi ehkä ajatella, että kehoni normalisoitui. Mutta olin myös ehtinyt nähdä sen (pinnallisen) pääoman, jota timmillä ulkomuodolla voi saavuttaa. Sillä ei kai liiemmin ollut aidon onnellisuuden kanssa mitään tekemistä, mutta muutos pelotti.

Nyt osaan katsoa, miten se pelottaa monia muita väärästä syystä urheilevia, mutta se on sitten tarina erikseen.

Kun aloin odottaa esikoista hain ammattiapua syömishäiriöön ylioppilaiden terveydenhuollosta, sillä suoritin töiden ohessa vielä opintojani. Halusin eroon möröistäni, mutta niiden kohtaaminen olikin vaikeaa. Tuntui turhauttavalta lähteä kerran viikossa lounastunnin ajaksi vastaanotolle itkemään. Se oli myös raskasta. Kun sessiot alkoivat tuntua pelkältä itkemiseltä, jätin homman kesken.

Pystyn kyllä ratkomaan ongelmani itse.

Tämä siis taustoituksena nykytilanteeseen.

Kun olen nyt miettinyt elämäntapamuutosta, olen havannoinut tilanteita, joissa minulla on ahmimishenkistä syömistä tai riittämättömyyden tunnetta, jotka jollain tavalla limittyvät yhteen. En osaa tarkalleen määritellä miten.

Koska oloni on iso ja ruma (samanlainen kuin 15-20 kiloa sitten hoikempana) välttelen kameroita ja minua välillä ahdistaa, kun niitä on joka puolella. Haluaisin keskittyä työhöni, enkä kauhistelemaan kuvia, miten iso ja ruma olen.

Olen kirjoittanut syksyn ajan Varpu Hintsasen kanssa tämän kirjaa. Varpuhan on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja ja sattuneista syistä ollut mielenhallinnan ja tunnetaitojen kanssa tekemisissä paljon myös omassa elämässään. Tällä hetkellä Varpu työskentelee mielentaitojen valmennuksen parissa.

Kun tekee tiiviisti yhteistyötä jonkun kanssa ja vielä kirjoittaa niistä, joutuu myös itse väistämättä käsittelemään samoja aiheita. En tiedä, johtuuko vanhojen tuntemusten esiinnousu kirjaprosessista, vai tästä elämäntapamuutos-spekuloinnista (ja miten sen oikein tekisin), mutta olen alkanut vahvasti epäillä, että mitään ei voi muuttaa, jos ei ymmärrä, mistä käytös ja toimintamallit johtuvat.

Ei Varpu ole sitä suoraan sanonut, ja toki olen itsekin sen ymmärtänyt, että ammattiavusta ei olisi minullekaan mitään haittaa.

”Eletty elämä, uskomukset ja tunteet ohjaavat meitä toisinaan itseämme vastaan. Muutokset elämän millä tahansa osa-alueella vaativat pysähtymistä, sekä itsensä ja toimintansa rehellistä tarkastelua.”

Minähän en tätä sanonut, vaan Varpu Hintsanen.

Syksyn (ja Varpun kanssa hengaamisen) aikana olen alkanut ymmärtää, miksi monet ovat saaneet avun näiden asioiden käsittelyyn tunnetaitojen verkkokursseilta, joita Varpu pitää Tahto-valmennus nimellä. Entä jos aloittaisin elämäntapamuutoksen tällä kertaa aivan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin.

Itseeni, tunteisiini ja toimintamalleihin paremmin tutustuen.

Varpun Tahto-valmennus alkaa 2.11. ja kestää viisi viikkoa. Valmennus sisältää viisi videoluentoa ja viisi livevalmennusta, mielentaitotehtävät ja livetapaamisen.  Valmennus on vielä tämän illan Early bird -hintaan 44 euroa (normaalisti 49 euroa tuohon kurssin alkamiseen asti).

Jos yhdeksän euron viikkohintaan saan mahdollisuuden päästä eteenpäin tässä prosessissa, niin olen kokeilemaan. Yritän vakuutella kärsimättömälle itselleni, että mihinkään ei ole kiire, kun kyse on muutoksesta, joten jään mielenkiinnolla odottamaan tämän alkamista.

Lue myös 

Rakas minusta on tullut pullukka!

Ruuhkavuosien ihannepaino?