Optimoija yllätettiin! Vuokatin Aateli – hotelli, josta et halua poistua!
0
Kuopuksen riemua Vuokatin Aatelissa. Ympyräikkunasta on näkymä saunasta huoneeseen.
Kun suunnittelin kesän perhelomaa etsin tietoja Vuokatin Aateli -hotellista; paikasta, jossa olin bongannut somessa todella monen tutun lomailleen viimeisen vuoden aikana. ”Hotelli, josta et halua poistua”, luki netissä yhden asiakaspalautteen kohdalla. Ehkä kuitenkin liioittelua, naurahdin samalla kun jatkoin selailua.
Saavuimme Vuokattiin vasta myöhään lauantain vastaisena yönä jääkiekkoteknisistä syistä. Samoista syistä jätimme matkalla Iisalmeen kaksi tytärtämme äidille Iisalmeen hoitoon ensimmäisiksi öiksi, sillä pojan jääkiekkoleiri alkoi seuraavana aamuna aikaisin urheiluopistolla.
Kun vihdoin avasin yöllä yöttömässä yössä hotellihuoneemme oven ja astuin terassille katsomaan hellekesän yöllistä maisemaa, tuntui kuin hartioilta olisi pudonnut alas kymmenien kilojen lasti. Ymmärsin myös, mitä tuo hotelliarvioija oli tarkoittanut kuvaillessaan Aatelia.
Yksi vuorokausi hotellilomaa voi tehdä jaksamiselle jo ihmeitä.
tarpeeksi tilaa viisihenkiselle perheelle
Minun ja miehen huone oli todella tilava. Huoneen kruunasi oma sauna ja iso terassi, josta avautui näkymä sinne kauneimpaan; Suomen luontoon ja Vuokatin rinteille, jotka lähtevät aivan hotellin vierestä.
Poika, jonka unen jatkumisesta olin huolissaan, sinkoili onnessaan toisella puolella, jossa oli lasten oma huone – omalla terassilla, sisäänkäynnillä, kylpyhuoneella ja televisiolla, mutta mikä parasta kerrossängyllä, jonka yläpetiin hän lähti unenpöpperöisenä innoissaan kipuamaan. Sen verran tajusin yön pimeinä tunteina minäkin, että tämä väliovella toimiva systeemi lasten oman huoneen ja aikuisten huoneen välillä olisi vuosi vuodelta nerokkaampi, kun nuoremmatkin lapset tulisivat teini-ikään. Kaikki ovat toisiaan lähellä, mutta tarvittaessa saavat omaa rauhaa.
Lätkäjätkä nukahti lopulta, kun innoltaan yläsängystä malttoi.
En malttanut mennä nukkumaan, vaan tuijotin kyyneleet silmissä yötöntä yötä terassilla ja ymmärsin, miten väsynyt olin työkevään jällijtä. Olen kova optimoimaan, suunnittelemaan ja aikatauluttamaan. Jos kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla, asiat menee suunnitellusti. Nyt osa liikutusta saattoi liittyä siihen, että huone ja hotelli olivat paljon parempia kuin olin ajatellut. Optimoijaa on vaikea yllättää positiivisesti, mutta tämä hotelli onnistui siinä heti ensi hetkellä.
Yksi lempilokaatio huoneessa – tilava terassi, jossa oli lämmintä, muttei kuuma.
Tavoitteena lepo ja loma perheen kanssa
Mies tarjoitui viemään pojan aamulla leirille ja sinne vaadittuun koronatestiin. Otin tarjouksen vastaan kiitollisena ja sain nukuttua vielä puolitoista tuntia heidän lähdön jälkeen.
Kun aamulla puoli kymmenen astuin ilmastoidusta huoneesta terassille aamupäivän helteeseen, tuntui taas astetta kevyemmältä. Mietin viimeistä työviikkoa; miksi olin päästänyt itseni taas tilaan, jossa hoidin viimeiset työviikot itkunsekaisessa hysteriassa. Olin jopa perunut omat somesynttärit (poistin siis tiedon syntymäpäivästäni eri kanavista), kun ajattelin, että minulla ei ole aikaa vastailla onnitteluihin.
No se johti tosin siihen, että muutama lapsuudenystävä ja sukulainen onnitteli joka tapauksessa Facebookissa ja sain whatsappiin kymmeniä hämmentyneitä ”oliko tänään sun synttärit”, joihin sitten puolestaan vastailinkin pidemmän kaavan kautta. Eli sekoiluksi meni synttärit, vaikka kaiken muun sain hoidettua käsistä aikataulussa. Ja kivaltahan muistamiset aina lopulta tuntuivat, joten kiitos <3
Olin siis loman tarpeessa ja harmittelin aamulapalla, että olin ilmottautunut pojan leirin vanhempien osuuteen, jossa huippu-urheilijat luennoivat urheilevan lapsen urapolun kehityksestä ja tukemisesta. Suoraan sanottuna olisin halunnut mennä vain jäädä lepäilemään hotellille. Minulle sovittujen asioiden peruuttaminen on äärimmäisen vaikeaa, enkä tee niin kuin pakon edessä. Sitten mietin, että jos muutaman kympin luentomaksu menee hukkaan, niin mitä sitten?
Ehkä minusta olisi enemmän taas kaikille ja itselleni, jos nyt lepäisin, kun siihen oli kerran mahdollisuus. Jäin Aateliin ja suljin somen.
Ovikoodit huoneisiin ovat nykypäivää – niitä osaa lapsikin käyttää, eikä ole avainkortteja hukattavaksi.
Ravintola Ainoa – aamupala ja illallinen
Hotellin alakerrassa on ravintola Ainoa, joka a´la carte -listan lisäksi hoitaa hotellivieraiden aamupalan. Plussaa laadukkaasta aamupalasta, jossa oli paikallisia herkkuja, mutta myös terveellisiä vaihtoehtoja munakkaasta smoothieseen. Kun lapset tulivat seuraavana päivänä, niin söimme joka aamu puuron tuoreilla marjoilla.
Jo ensimmäisenä päivänä olin päiväunien ja pienen kävelylenkin jälkeen kuin uusi ihminen. Ehdotin miehelle, jos kuitenkin menisimme alakerran ravintolaan syömään? Pienenä lisämausteena meitä houkuteltiin sinne kuuntelemaan Sanin keikkaa, joka esiintyisi illallisen yhteydessä. Taas optimoija yllätettiin positiivisesti; livemusiikkia puolentoista vuoden tauon jälkeen!
Ainoan aamupuurot <3
Saimme illaksi viimeisen kahden hengen pöydän, joten jos mahdollista, niin kannattaa varata pöytä ravintolasta etukäteen. Illallista Ainoassa voi syödä torstaista lauantaihin. Meitä houkuteltiin myös muualle Vuokattiin juhlistamaan iltaa, mutta sanoin, että en halua jättää meidän hotellia. Lopulta kavereitamme saapui Aateliin sitä mukaa kun asiakaspaikkoja vapautui (koronan takia niitä oli tuollakin normaalia vähemmän). Kolmas yllätys optimoijalle; juhlat, joita en ollut suunnitellut!
Myös lasten paratiisi
Tytöt saapuivat hotellille sunnuntaina, poika pääsi lätkäleiriltä keskiviikkona. Eli lomailimme 6-,9 – ja 13-vuotiaiden lasten kanssa vaihtelevilla kokoonpanoilla Aatelissa vielä neljä päivää. Lapset olivat innoissaan ”omasta huoneesta”, teini tarjolla olleesta omasta rauhasta. Aateli on aivan hiihtohissien vieressä, joten näin kesäaikaan hotellin viereltä näppärästi kipuamaan Vuokatinvaaralle. Monet luontopolut ja Seikkailupuisto olivat muutamien satojen metrien kävelyn päässä. Aatelissa kaikki oli lähellä, mutta silti saimme omaa rauhaa ja hiljaisuutta silloin, kun sille oli tarvetta. Plussaa myös hotellille hyvin toimineesta ilmastoinnista, jota moni naapurihotellien lätkävanhempi helleputkien aikaan kadehti.
Hotelliloman kruunasi oma Spa-vuoro, jossa lapset pääsivät pojan leirin jälkeen uimaan kahdeksi tunniksi hotellin allasosastolle, jonka voi varata yksi seurue kerrallaan. Discovalojen loisteessa uitiin ja saunottiin leiripölyt ja viimeisetkin kevään kiireet pois.
Kahden tunnin Spa hotellilla kruunasi loman.
Kiitos Aateli, kun osoitit, että täydellisen pohjoisen lomaan ei tarvita lunta tai pitkiä lentomatkoja. Tänne palaamme.
Rentouttavaa kesäviikkoa kaikille!
*majoitus saatu
Varaukset Vuokatin Aateliin täältä
Lupaus vuodelle 2021 – kerran viikossa lounas ystävän, kollegan tai muuten vaan inspiroivan tyypin kanssa!
Lupaus vuodelle 2021 voisi näyttää myös tältä. Joululomalla vietin yön hotellissa, opettelin juomaan viiniä ja luin Obaman elämäkerran.
En harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta nyt on lupaus vuodelle 2021! Näimme joulun pyhinä vähän enemmän ihmisiä kuin oli poikkeusjouluna aikomus ja tiedättekö – se teki hyvää!
Vaikka täältä kotitoimistosta työskentely on ollut minulle vuosikausia peruselämää, niin viime vuonna luonnollisesti siirryin lähinnä soittelumoodiin. Ja hyvä sekin, että ihmisiin saa pidettyä monella tapaa yhteyttä, mutta vuonna 2021 aion käydä kerran viikossa lounaalla ystävän, kollegan, asiakkaan tai ihan muuten vain inspiroivan immeisen kanssa! Se on siis minun toinen lupaus vuodelle 2021!
Lupaus itselle voi olla itsepetos
Kohta tämä helpottaa! Eikun tämä vielä, niin sitten kyllä helpottaa! Viime syksynä luin Eeva Kolun kirjasta, että tämä itsepetos on varsinkin meidän kevytyrittäjinä työskentelevien milleniaalien mantra, jolla huijaamme paitsi läheisiä, mutta ehkä ennen kaikkea tsemppaamme ja lohdutamme itseämme. Mutta kun ei tämä oikeastaan helpota, ellei halua ratkaisevasta laskea omaa tai perheen elintasoa. Eli tässä kohtaa elämää, näillä toiveilla ja töillä on ehkä vain kohdattava tosiasia, että ei tämä oikeastaan helpota.
Sen verran tein töitä äsken päättyneellä joululomalla , siis itseni kanssa, että tein *Varpu Hintsaselta saatua mielentaitojen työkirjaa, jossa mietin omia arvojani. Läheisten ihmissuhteiden vaaliminen on minulle tärkeä arvo; siihen kuuluu myös ystävät sekä tuttavat. Vaikka tänä vuonna näitä suhteita on hoidettu puhelimella, niin haluan että tämä arvo näkyy alkaneena vuonna enemmän myös käytännössä. Tähän vaalimiseen liittyy myös toinen lupaus, mutta kerron siitä enemmän myöhemmin.
Lupaus konkreettisesti kalenteriin
Elämä tulee olemaan täyttä tänäkin vuonna. Ja se on oikeastaan aika mahtavaa ja etuoikeutettua. Mutta se myös tarkoittaa, että itselle tärkeiksi arvottamia asioita on vain nyt yritettävä sumplia kalenteriin. Samoin on merkittävä myös niitä lomia, jolloin voi ladata akkuja. Meillä ne kulkevat käsi kädessä lasten koulun lomien kanssa, joten sen mukaan alan nyt täyttää myös omaa ensi vuoden kalenteria. Liikuntasuunnitelman kirjasinkin kalenteriin jo viime vuoden puolella, mutta nyt alann täydennellä kalenteriin omat työjutut, lasten kisa- ja talkooviikonloput sekä ennen kaikkea ne lounastreffit. Saatan ahdistella tänään siis yhtä jos toista tämän vuoden suunnitelmilla.
Uskon, että lupauksen konkretisoimista auttaa, että ne kirjaa ylös -osaksi vuoden 2021 elämää hyvissä ajoin.
Hyvää tätä vuotta ja kaikkea meille kaikille!
Lue myös: Vuoden 2021 liikuntalukujärjestys – tältä se näyttää minulla!
*työkirja saatu