Terveisiä Jussi Gaalasta Kaapelitehtaalta, josta palasin hetki sitten.

Oikeastaan havahduin vasta tänään tutkailemaan ehdokaslistoja tarkemmin, sillä olin aivan varman, että gaala tullaan vielä perumaan. Ei siksi, etteikö sitä osattaisi järjestää turvallisesti, vaan siksi, että sen järjestämistä arvosteltiin monin sanakääntein ja klikkiotsikoin. Koska mikäpä muukaan kuin korona.

Onneksi gaala kuitenkin järjestettiin.

Kierrän käytännössä työkseni tapahtumia ja olen syksyn aikana nähnyt, millainen uusi normaali viihdebisnekseen on muotoutunut. Toimittajilla on ollut maskipakko, sisääntulot ovat olleet porrastettuja ja jutustelu on tapahtunut pienemmissä ryhmissä.

Ja mikä tärkeintä; yhtäkään tartuntaketjua ei ole lähtenyt liikkeelle yhdestäkään ensi-illasta, lanseerauksesta tai keikan tapaiselta, jossa olen syksyn aikana ollut. Kiitos kaikki tiedottajat, poikkeustilajärjestäjät ja muun muassa Domakers Finland, jotka ovat olleet valmiita innovatiivisiin ja turvallisiin ratkaisuihin.

Mittavia olivat tänään myös järjestelyt Jussi Gaalassa, jonne sain etukäteen monen sivun mittaisen ohjeistuksen työskentelykäytännöistä.

Jussi Gaalan sisääntulossa ei ollut ruuhkaa.

Meidän mediaryhmällä oli oma sisääntulo ja narikka. Mediaa oli paikalla normaalia vähemmän. Vieraita oli alle puolet, noin 700 sijaan 300. Haastattelut piti varata etukäteen (yleensä niitä tehdään vaan liukuhihnalta sitä mukaa kun vieraita tulee sisään). Ohjeissa jopa luki, että kuvaaja ei saa liikkua omalta paikalta punaisella matolta. Meille toimittajille oli varattu omat slotit (jotka nimesimme karsinoiksi). Pöytäseurueet saapuivat porrastetusti, joten kohtaamiset oli tältäkin osin minimoitu.

Starat saapuivat punaiselle matolle yksitellen. Kuvassa Minka Kuustonen.

Pisteet niille, jotka näitä logistiikkaratkaisuja ovat kehitelleet. Samalla he – sekä gaalan, että muiden tapahtumien järjestäjät – ovat osoittaneet, että vaikka korona on varmasti täällä vielä pitkään, niin huolellisella suunnittelulla tapahtumia voi yhä järjestää turvallisesti.

Monet otsikot ja arvostelijat penäävät, että onko tapahtumia tai mitään ylimääräistä tällaisena aikana tarpeen järjestää?

Kysymys on minusta aina tapauskohtaisesti aiheellinen, mutta olisi tärkeää myös lyttäämisen sijaan kuunnella järjestäjän erittelemiä, joilla turvalliseen tapahtumaan pyritään.

Minusta vastuu on myös ihmisellä itsellään. Jos liikkuu kotoa ruokakauppaan, kirjastoon, teatteriin tai sitten konserttiin täysin terveenä, maskia käyttäen ja käsihygieniaa sekä turvavälejä noudattaen, niin riskit säilyvät myös pieninä.

Se, että vuorotellen otetaan silmätikku; artisti, teatteriesitys tai sitten tapahtuma, jonka järjestäminen lytätään ennalta, tuntuu kohtuuttomalta. Kenelläkään ei ole tässä tilanteessa varaa uhrata kenenkään terveyttä, eikä kenelläkään ole siihen varmasti mitään halua.

Jussi Gaalan lehdistökarsinoissa; jos on tahtoa, löytyy myös keinot!

Tämä vuosi on opettanut ja pakottanut monia aloja luovimaan sekä kehittämään uusia ja turvallisempia tapoja työskennellä ja elää tätä elämää. Minusta tapahtuma-alalla on yhtäläinen oikeus kehitellä ja elää näiden ratkaisujen kanssa siinä missä muidenkin alojen.

Onnea kaikki Jussi-voittajat! Poikkeusjuhlat eivät vie onneksi pois palkinnon arvoa.

kuvat Jonna Öhrnberg

Kun tekee luovaa työtä, niin ilmassa leijuu koko ajan pitäisi kokeilla ja sitten joskus kun on aikaa -projekteja. Varsinkin jos ansaintalogiikkaa ei ole, nämä projektit jäävät toteutumatta, koska on luonnollisesti tehtävä ensisijaisesti niitä joilla saa laskut maksettua. Lennokkaimmat ideat jäävät paisuvaan pöytälaatikkoon.

Sinne ovat jääneet kaikenlaiset Youtube-viritelmät (yölläkö leikkaisin niitä videoita?) ja myös blogisarjat. Mutta syyskuussa yksinkertaisesti päätin, että alan tekemään myös sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole hyödyllisiä, mutta saan niistä itse hyvää mieltä, vaihteluakin.

Media-ala muuttuu koko ajan nopeammin ja monta kertaa on harmittanut, kun huomaa, että oma pöytälaatikossa pyörineen idean on keksinyt toteuttaa joku muu. Joten siksi IGTV:ssä starttasi tällä viikolla minun ikioma, maailman lyhyin talkshow Totuus VAI TOTUUS!

Haastattelua varten olen kerännyt 60 urallani käyttämää tai minusta muuten vain kiinnostavaa kysymystä. Haastateltava vetää kaksi kysymystä ja saa itse päättää kumpaan vastaa. Kiinnostava on nähdä kumman totuuden hän valitsee. Kiinnostavaa on myös nähdä, mihin hän jättää vastaamatta.

Usein verkkohaastatteluiden valitellaan olevan liian pitkiä, joten tämän maksimissaan minuutin talkshow’n jaksaa katsoa, vaikka ei talkshow-immeinen olisikaan.

Kutsun tähän maailman lyhyimpään yhden naisen talkkariin minua kiinnostavia vieraita, ensimmäisessä osassa on Janni Hussi.

Arvostan Jannia erityisesti siksi, että hän on tehnyt rohkeasti omaa juttuaan parisuhdestatuksesta riippumatta, ollut oma itsensä ja käänsi nyt vielä uransa suunnan radion puolelle. Tiedättekö muuten miten?

Avaamalla rohkeasti suunsa.

Unelmia kohti meneminen on rohkeaa. Ääneen sanominen vaikeaa. Epäonnistujia ovat kuitenkin vain ne, jotka eivät ole edes yrittäneet.

Kyselin jos Instagramin puolella toiveita, keitä haluttaisiin nähdä talkshow`ssa. Kyselen vielä täällä; kenet sinä haluasit nähdä vastaamassa Totuuteen vai TOTUUTEEN?

Jannin jakson löytää Gaalanainen IGTV:n puolelta! 

Lue myös: Liian ruma televisioon