Lupaus vuodelle 2021 voisi näyttää myös tältä. Joululomalla vietin yön hotellissa, opettelin juomaan viiniä ja luin Obaman elämäkerran.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta nyt on lupaus vuodelle 2021!  Näimme joulun pyhinä vähän enemmän ihmisiä kuin oli poikkeusjouluna aikomus ja tiedättekö – se teki hyvää!

Vaikka täältä kotitoimistosta työskentely on ollut minulle vuosikausia peruselämää, niin viime vuonna luonnollisesti siirryin lähinnä soittelumoodiin. Ja hyvä sekin, että ihmisiin saa pidettyä monella tapaa yhteyttä, mutta vuonna 2021 aion käydä kerran viikossa lounaalla ystävän, kollegan, asiakkaan tai ihan muuten vain inspiroivan immeisen kanssa! Se on siis minun toinen lupaus vuodelle 2021!

Lupaus itselle voi olla itsepetos

Kohta tämä helpottaa! Eikun tämä vielä, niin sitten kyllä helpottaa! Viime syksynä luin Eeva Kolun kirjasta, että tämä itsepetos on varsinkin meidän kevytyrittäjinä työskentelevien milleniaalien mantra, jolla huijaamme paitsi läheisiä, mutta ehkä ennen kaikkea tsemppaamme ja lohdutamme itseämme. Mutta kun ei tämä oikeastaan helpota, ellei halua ratkaisevasta laskea omaa tai perheen elintasoa. Eli tässä kohtaa elämää, näillä toiveilla ja töillä on ehkä vain kohdattava tosiasia, että ei tämä oikeastaan helpota.

Sen verran tein töitä äsken päättyneellä joululomalla , siis itseni kanssa, että tein *Varpu Hintsaselta saatua mielentaitojen työkirjaa, jossa mietin omia arvojani. Läheisten ihmissuhteiden vaaliminen on minulle tärkeä arvo; siihen kuuluu myös ystävät sekä tuttavat. Vaikka tänä vuonna näitä suhteita on hoidettu puhelimella, niin haluan että tämä arvo näkyy alkaneena vuonna enemmän myös käytännössä. Tähän vaalimiseen liittyy myös toinen lupaus, mutta kerron siitä enemmän myöhemmin.

Lupaus konkreettisesti kalenteriin

Elämä tulee olemaan täyttä tänäkin vuonna. Ja se on oikeastaan aika mahtavaa ja etuoikeutettua. Mutta se myös tarkoittaa, että itselle tärkeiksi arvottamia asioita on vain nyt yritettävä sumplia kalenteriin. Samoin on merkittävä myös niitä lomia, jolloin voi ladata akkuja. Meillä ne kulkevat käsi kädessä lasten koulun lomien kanssa, joten sen mukaan alan nyt täyttää myös omaa ensi vuoden kalenteria. Liikuntasuunnitelman kirjasinkin kalenteriin jo viime vuoden puolella, mutta nyt alann täydennellä kalenteriin omat työjutut, lasten kisa- ja talkooviikonloput sekä ennen kaikkea ne lounastreffit. Saatan ahdistella tänään siis yhtä jos toista tämän vuoden suunnitelmilla.

Uskon, että lupauksen konkretisoimista auttaa, että ne kirjaa ylös -osaksi vuoden 2021 elämää hyvissä ajoin.

Hyvää tätä vuotta ja kaikkea meille kaikille!

Lue myös: Vuoden 2021 liikuntalukujärjestys – tältä se näyttää minulla!

*työkirja saatu

Kolmen kuukauden tipaton päättyi – tuloksena tuttu väsymys ja migreeni.

Osallistuin lauantaina virtuaalisesti pikkujouluihin ja samalla päättyi kolmen kuukauden tipaton. Alun perin meillä piti olla siinä keskimmäisen syntymäpäivät ennakkoon jouluteemalla (hän on syntynyt tammikuussa), mutta kun uudet rajoitukset tulivat homma piti tietysti perua. Samalla päätin, että en sovi tai järjestä mitään ennen ensi kesää. Koko vuoden 2020 kalenteri on edestakaisin pyyhittyjä suunnitelmia ja merkintöjä.

Opettelen juomaan viiniä

Mutta niin siihen tipattomaan. Kuten aikaisemmin kirjotin, olen miettinyt alkoholin käyttöäni. Saatan juoda kerran kuussa tai kahdessa, mutta kun kerrankin on mahdollisuus juhlia, juon jäätäviä määriä. Samalla nollaantuu terveellisen elämän vaikutukset. Syön puoli viikkoa aivan miten sattuu, että selviän ihan vain selviän väsymyksestä. Mietin tipattoman aikana, että jos opettelisin juomaan viiniä? Olen aina ollut enemmän siiderinaisia, enkä tykännyt viinistä käytännössä ollenkaan. Viinissähän on terveyshyötyjä. Ehkä sitä ei voi edes juoda kuin lasillisen pari? Voisiko se olla vastaus terveellisempään, mutta sallivaan elämäntyyliin?

Kun lauantaina lapsen kaverin vanhemmat tulivat pistäytymään, ajattelin että avaan glögien päälle valkoviinipullon. Olin sopinut virtuaalisia pikkujoulupuheluita illalle ja ajattelin, että olkoon nämä sitten kaikki peruuntuneet pikkujoulut yhdessä. No lasten mentyä nukkumaan huomasin virtuaalipuheluita puhuessa, että olin vetänyt koko viinipullon.

Mitä tipaton opetti?

Eli opinko kolmen kuukauden aikana mitään? Että nähtävästi totuttujen toimintatapojen muuttaminen vie aikaa. Tämä on nyt kolmas päivä, kun heräsin lauantain jälkeen migreeniin (voi olla, että kyhjötin eilen sohvan nurkassa puoli kymmeneen läppärin kanssa). Eikä kyllä yhtään tee mieli nostaa viinilasia joulupöydässä, kombucha ja cokis -linjalla mennee joulu. Entä paino? No nyt tämän pöhötyksen takia en voi sitä mitata. Ehkä aattoaamuna? Raportoin tästä ensi vuonna syvällisemmin. Sen verran voin todeta, että toki elämä on ollut tasaisempaa, kun ei ole edes kerran kahdessa kuussa juhlimisa ja siitä toipumista. Tasaisuus on sopinut oikein hyvin tähän työntäyteiseen syksyyn.

Olen nyt alkavasta lomasta niin kiitollinen, että voisin itkeä. Ensimmäisenä aion nukkua tämän migreenin pois, sitten vietän laatuaikaa lasten kanssa. Siksi tässä on pari viikkoa tehty pitkää päivää, että voisi lomailla. Ajattelin hiljentää myös somen pikkuhiljaa tämän päivän aikana, kun laskeudumme jouluun.

Toivotan oikein ihania pyhiä kaikille, palataan ensi vuonna asiaan <3

lue myös: Milloin alkoholi on ongelma – pikkujoulukausi ilman alkoholia?

kuva Tiia Ahjotuli